10 vuoden takainen Idols-voittaja Koop Arponen asuu nykyisin Lontoossa ja pyörittää rakennusalan yritystä

Kesällä hän toi perheensä suomalaisjuurilleen Keuruulle.

Etelä-Lontoossa asuva rakennusalan yrittäjä Koop Arponen, 34, kertoo ryhtyneensä kirjoittamaan talteen muistoja ja sattumuksia elämästään ja omistavansa tuotoksensa nyt 1,5-vuotiaalle Harrison-pojalleen. Kirjan työnimi on Mun musiikkiura ja muita lyhyitä kertomuksia.

Sen verran makeasti Arponen ”elämäkertansa” nimelle nauraa, ettei hän taida itsekään uskoa musiikkiuran jääneen vuoden 2008 Idols-kisan voittoon ja keikkavuosiin Flute of Shame -bändin kanssa. Nyt on kuitenkin aika olla paikallaan, nauttia perhearjesta ja hankkia elanto raavaalla työllä.

– Tämä elämäntilanne on ihana. Olen fyysisesti ja henkisesti terve ja onnellinen. Minun ei tarvitse ajaa viittäsataa kilometriä päivässä ja mennä aamukuudelta nukkumaan, kuten hurjimpaan keikkailuaikaan, hän puntaroi.

– Kesä oli mahtava: Sain olla Cordelian ja Harrisonin kanssa ja tehdä töitä ulkona. Kävimme Suomessakin, myös Pihlajavedellä 95-vuotiaan mummoni luona – se oli hieno reissu!

Kesällä Arponen pompahti otsikoihin, kun Helsingin Sanomat kertoi hänen kuulumisistaan. Hän harmittelee esiin noussutta mielikuvaa, jonka mukaan hän olisi paennut julkisuuden kiroja – välillä hieman onnahteleva suomen kielikö saa aikaan väärinkäsityksiä, hän miettii.

– En vihaa julkisuutta, enkä lähtenyt Suomesta sitä karkuun. Purin kyllä kesken Idolsin levytyssopimuksen, mutta en siksi, että olisin ollut siihen suuntaan pettynyt. Enkä polttanut mitään siltoja, hän painottaa.

– Olin pettynyt siihen, mitä kohti olin itse menossa. Minusta on tärkeää seurata omaa intohimoa. En mennyt Idolsiin saadakseni julkisuutta, vaan tehdäkseni musiikkia. Ei julkisuus häirinnyt, mutta en halua maksaa sillä asuntolainaa.

Arponen kokee täyttäneensä velvollisuutensa Idols-formaattia ja Flute of Shamen faneja kohtaan. Hän vakuuttaa, ettei ole koskaan tehnyt mitään ”vasemmalla kädellä”, vaan pani itsensä täysillä likoon.

– Flute of Shamen kanssa pääsimme rajalle, jota emme osanneet ylittää. Ei tullut varsinaista hittiä. Olisi pitänyt saada inspiraatiota tehdä uusia biisejä, olisi tarvittu uutta potkua. Ei voi mennä läpi elämän tekemässä sellaista, mitä ei enää halua – laatu on tärkeintä.

Suomen Arposet jättivät kolmisen vuotta sitten. Ennen sitä Flute of Shame oli kiertänyt vuosia Eurooppaa, viihtynyt klubeilla ja muilla esiintymisareenoilla ja elänyt musiikin ehdoilla.

– Oli hauskaa kiertää kahden loistavan ystävän kanssa. Mutta sitten tuli ajatus, etten voi tehdä tätä loppuelämääni. Halusin olla enemmän kotona, perustaa perheen.

Arponen kuvailee olleensa aina ”tien päällä kulkeva”. Niinpä hän päätti vaimonsa kanssa ostaa asuntoauton. Mukaan 3–4 kuukauden reissuun pääsi myös perheen lemmikki, löytökoira Molly. Matkatessa oli aikaa miettiä, mitä seuraavaksi tehtäisiin.

Palaset alkoivat loksahdella kohdilleen, kun auto pysäytettiin pikkukylässä Brightonin lähellä. Elämänmeno vaikutti niin kodikkaalta, että pariskunta päätti jäädä ja vuokrata asunnon.

Ennen Idolsia Arponen oli työskennellyt Suomessa rakennusmiehenä, ja nyt hän ryhtyi opiskelemaan huonekalupuusepäksi. Kun Harrison-poika sitten antoi merkkejä tulostaan, päätti perhe suunnata tutuille kulmille Lontooseen.

Arposella on yrityksessään neljä työntekijää, joten työnantajan vastuu tuntuu.

– Musiikkiura on oma pikku salaisuuteni, olen kertonut siitä vain yhdelle työkaverilleni. En vielä tiedä, mikä minusta lopulta tulee – ehkä laulava puuseppä, hän virnuilee.

Vakavoituen Arponen paljastaa, ettei hän ole sulkenut musiikkia pois elämästään ja että sen aika voi vielä tulla. ”Kaupallista musiikkia” hän ei usko koskaan tekevänsä, mutta ”oma musatyyli” saattaa tulla kyseeseen.

– Koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu. Sitäkään ei voi tietää, onko jokin päätös oikea vai väärä, mutta sillä on mentävä. Pitää vain tehdä omat ratkaisunsa ja nauttia omasta elämästä, eikä miettiä, mitä muilla on. Nyt on hyvä näin, mutta voi olla, että palaamme vielä Suomeenkin, hän pohdiskelee.

– On hankalaa, kun rakastaa kahta maata. Jos tulisi hyvä työmahdollisuus Suomeen, muuttaisimme varmaan takaisin – Suomen ihanaa luontoa on ikävä. Vähän siellä harmittaa, että kieli aiheuttaa hankaluuksia: turhauttaa, kun oma sanavarasto on sellainen, ettei saa persoonaansa oikein esiin.

Pitkään hellimäänsä haavetta suomenkielisen levyn tekemisestä Arponen ei ole unohtanut.

– Se ajatus on väliaikaisesti sivussa. Haluan seurata unelmiani, täyttää päivät hienoilla asioilla ja olla mahdollisimman hyvä ihminen muille.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .