105-vuotias Aino Minkkinen tekee omat saunavastansa – "Eteenpäin elämää ei tiedä, mutta tarvitseeko sitä tietääkään?"

Kannonkoskelainen 105-vuotias Aino Minkkinen hämmästyttää virkeydellään. Hänen elämänsä nautintoihin kuuluu saunominen pari kertaa viikossa. Tänäkin talvena Minkkinen on kylpenyt omin käsin tekemillään saunavastoilla.

– Viime kesänä tein niitä muutaman kymmenen paria talveksi. Vastat pitää ottaa heti juhannuksen jälkeen, niin niistä tulee hyvät, Minkkinen kertoo harvinaisen pitkällä kokemuksella.

Minkkisen saunavastat syntyvät Kivijärven Sompalan kylällä, jossa hän vuosikymmeniä sitten hoiti karjaa ja lapsiaan. Entinen kotitila Jokiniemi on nykyisin suvun kesäpaikkana.

Jokiniemessä on kasvimaa, jonka kasvua Minkkinen on seurannut tarkasti. Vielä viime vuonna hän kylvi itse herneitä maahan. Tapahtuma on ikuistettu kännykkävideolle. Siinä Minkkinen seisoo kasvimaalla, ojentaa kävelykeppinsä tyttärelleen ja kumartuu ilman tukea laittamaan herneet multaan.

Se oli melkoinen suoritus 104-vuotiaalta. Samana kesänä Minkkinen poimi myös viisi litraa viinimarjoja ja osallistui muidenkin marjojen siivoamiseen.

Kävelykeppinsä Minkkinen sai satavuotislahjaksi, mutta ilmoitti heti, ettei hän sellaista tarvitse. Kepille tuli tarvetta vasta pari vuotta myöhemmin. Nyt Minkkisen käytössä on myös rollaattori. Tämän talven pakkasilla ja liukkailla hän ei enää ole kävellyt ulkona.

 

Jos kunto säilyy nykyisellään, kesän tullen Minkkinen pääsee taas kulkemaan Jokiniemessä tutulla pihamaalla. Hänen mielipuuhaansa siellä on puutarhakeinussa istuskelu ja lukeminen. Onneksi hänen näkönsä on säilynyt varsin hyvänä.

Minkkinen lukee yhä ahkerasti Keskisuomalaista ja aikakauslehtiä. Keskisuomalainen tuli tilattuna jo hänen lapsuudenkotiinsa.

– Olen lukenut sitä melkein yhtä kauan kuin olen elänyt, Minkkinen kertoo.

Kevään eduskuntavaaleissa Minkkinen aikoo käyttää äänioikeuttaan, kuten on tehnyt aina ennenkin. Eniten häntä kuitenkin kiinnostaa lehdissä ja televisiossa urheilu. Hiihdon MM-kisojen aikaan hän jännitti kovasti kaikkien suomalaisten urheilijoiden puolesta.

– Mielellään olisi otettu enemmänkin mitaleja, mutta hyvä, että edes yksi tuli, Minkkinen toteaa.

Omia hiihtomuistoja Minkkiseltä on lähes sadan vuoden takaa kouluajoiltaan. Hän asui silloin Kivijärvellä syrjäisessä talossa, josta oli matkaa Heitjärven koululle kymmenen kilometriä suuntaansa. Talvisin koulumatkat hiihdettiin.

– Naapurissa oli poika, joka teki meille suksia. Ja tiet olivat semmoisia, ettei niillä kulkenut muita kuin me. Kun lumi tarttui joskus suksien pohjaan, tuntui ettei niillä mennyt mihinkään, Minkkinen muistelee.

Teiden ja kulkuneuvojen paraneminen on yksi monista suurista muutoksista, joita Minkkinen on saanut kokea pitkän elämänsä aikana. Hänen mielestään Suomessa on nyt kaikki hyvin.

Viime aikojen uutisiin vanhustenhoidon ongelmista Minkkinen ei osaa ottaa kantaa. Hän ei ole koskaan asunut palvelutalossa.

Minkkisen vakituinen koti on Kannonkoskella, jonne hänen pitkään Japanissa asunut tyttärensä Helena Hasegawa muutti nelisen vuotta sitten äitinsä omaishoitajaksi. Varsin usein Minkkinen käy myös toisen tyttärensä Sylvi Pennasen luona Karstulassa.

Arkiaskareista Minkkinen osallistuu yhä mielellään ruuanlaittoon esimerkiksi kuorimalla perunoita. Kirkossa ja seuroissa käyminen on hänelle tärkeää.

– Hyvin vielä pärjään. Eteenpäin elämää ei tiedä, mutta tarvitseeko sitä tietääkään, Minkkinen tuumii.

Kun haastattelu on ohi, toimittaja hyvästelee Minkkisen, joka istuu pöydän ääressä. Pian 105-vuotias kuitenkin nousee ylös tuoliltaan. Hän ottaa hieman tukea sohvan selkänojasta ja astelee lähemmäs ovea. Onhan kohteliasta saattaa vieras matkaan.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .