24 heitä oli 45 vuotta sitten, nyt luokkakokouksessa heitä oli 17

Vuosia 45. Puolikas ihmisikä, tai vähän ylikin.

Tuo aika sitten, vuonna 1974, Jyväskylän keskustan kupeessa Löylykadulla sijainneesta lastentarhanopettajaseminaarista valmistui 24 nuorta ja innokasta lastentarhanopettajaa – alallaan Helsingin ulkopuolisen Suomen ensimmäiset.

Nyt kesäkuun alussa heistä 17 saapui takaisin opiskelukaupunkiinsa tapaamaan toisiaan ja vaihtamaan kuulumisia.

Kunniavieraana paikalla oli ryhmän opettaja Malla Eronen, jonka sydämessä lastentarhanopettajaksi valmistuneilla oppilailla on edelleen lämmin paikka.

 

1970-luvulla lastentarhanopettajan koulutus kesti kaksi vuotta. Nyt 84-vuotias Eronen opetti koulussa didaktiikkaa eli opetusoppia 16 vuotta. Sen jälkeen Eronen toimi erityisopettajana Joutsassa ja Hankasalmella.

– Koulumme huoneisto oli kerrostalon toinen pääty. Meillä oli kaksi tilavaa luokkaa, kirjasto, opettajainhuone ja kanslia, Eronen muistelee.

Eronen kertoo ensimmäisen opiskeluryhmänsä ryhmäytyneen ja tulleen läheiseksi toisilleen nopeasti.

– Tässäkin tapaamisessa huomaan heistä tämän saman.

 

Kynnelle kyenneistä 45 vuotta sitten lastentarhanopettajiksi valmistuneista ainakin Titta Tossavaisella ja Tarmo Kokolla on kasvatusalan muutoksista ja kehityskulusta runsaasti kerrottavaa. Kaksi vuotta sitten eläköitynyt Tossavainen teli työuransa pääkaupunkiseudulla, ensin Vantaalla ja sitten Espoossa päivähoidon ja varhaiskasvatuksen kehityksen ja hallinnoinnin saralla.

Tossavainen on alunperin kotoisin Hämeenlinnasta, ja kuvailee nuorta itseään ”hieman kapinalliseksi”.

– Muut lukiokaverit menivät Helsinkiin tai Tampereelle opiskelemaan. Minä päätin, että otetaan pieni irtiotto, joten lähdin Jyväskylään. Pääsin pääsykokeissa oikeastaan myös Helsingin yliopistoon, mutta koska se oli Helsinki niin en halunnut mennä sinne, Tossavainen sanoo nauraen.

1973 tuli Suomessa voimaan päivähoitolaki. Lastentarhoja alettiin silloin kutsua virallisesti päiväkodeiksi. Tossavainen kertoo, että varsinaiset kasvatukselliset tavoitteet tulivat mukaan varhaiskasvatuksen, silloisen päivähoidon, tavoitteisiin vasta 80-luvulla.

– 2013 varhaiskasvatus siirtyi sitten sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön. Varhaiskasvatuksesta tuli osa elinikäisen oppimisen jatkumoa, Tossavainen sanoo.

Syksyllä 2018 astui voimaan uusi varhaiskasvatuslaki. Sen myötä lastentarhanopettajien nimike muuttui varhaiskasvatuksen opettajaksi. Tossavainen näkee myös nimikkeenmuutoksen osana tätä jatkumoa.

 

Tarmo Kokko puolestaan haki lastentarhanopettajan koulutukseen suoraan armeijasta pois päästyään.

– Silloin minulla oli kaikenlaista sähläystä elämässä, töitä ja muuta, ja muutamat koulujen hakuajat menivät umpeen. Kun sain hyväksymispaperit postissa lastentarhanopettajan koulutukseen, ajattelin, että jes, mennään vaan ja tehdään kunnolla tämä homma, Toivakasta alkujaan kotoisin oleva Kokko kertoo.

Ja kunnolla Kokko on totisesti hommiaan paiskinut. Nelisen vuotta sitten eläköitynyt Kokko on tehnyt pitkän uran Suolahdessa ja Äänekoskella muun muassa esikoulun opettajana.

– Sitä työtä tein ainakin 25 vuotta. Varhaiskasvatus on tuona aikana muuttunut vuorovaikutteisemmaksi. Ei enää puhuta lapselle ylhäältä alaspäin, ja yksipuolinen tiedonjakaminen sekä koulumaisuus ovat muuttuneet ryhmätyöksi. Se on mielestäni ollut positiivinen muutos.

 

Kysyttäessä siitä, miten lapset ovat muuttuneet vuosien varrella, Kokko toteaa enemmänkin vanhempien olleen muutoksen kohteena.

– On tullut sellaista, että ”meidän lasta ei saa kieltää”. Mutta lapset itse ovat olleet hienoja koko ajan. Edelleen kun käyn Äänekoskella kaupassa, luokseni tulee juttelemaan perheitä, joiden lapset olivat ryhmässäni 20 vuotta sitten. Kyllä siinä tulee sellainen olo, että jossakin on onnistuttu, Tarmo Kokko sanoo.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .