Absoluuttinen Nollapiste 17.3. 2001

Jyväskylä sai lauantaina kunnian olla toinen Absoluuttisen Nollapisteen Seitsemän vuoden yksinäisyys -kiertueen etapeista. Kymmenvuotisen taipaleen kunniaksi pari viikkoa sitten julkaistun kokoelmalevyn promootiokiertue luovii läpi Nollapisteen tuotannon ensi-ep:stä aina uusimpiin bonuskappaleisiin. Yhtyeen tyylin laaja spektri ja eri aikakausien vaikutteet avautuvat kuulijalle Nollapisteen tapaan runsaasti kappaleita käsittävässä setissä.

Absoluuttisen Nollapisteen live-esiintymisiä ovat menneinä vuosina leimanneet yhtyeen solistin ja biisinikkarin Tommi Liimatan omintakeiset johdannot sekä jäljittelemätön tyyli esiintyä. Tästä perinnöstä oli lauantaina jäljellä enää kummalliset välispiikit. Kotiinpaluu, jotenkin saatteeksi Liimatta lähestulkoon selitti keikka-auton kardaaniakselin toimintahäiriön, mutta muu yhtye soitti päälle. Harvemmin komppikitaran varressa nähty Liimatta ei erikoisempaan lavaliikuntaan taipunut, vaan keskittyi enemmän kitarointiin. Lisäsoitin mahdollisti tukevampaa soundia kaipaavien kappaleiden tulkinnan. Esimerkiksi kolossaaliseen paatokseen kasvava Yli 1000 erilaista kasvia sai aivan uudenlaista lihaa varteensa.

Erikoisen huomionarvoista setissä oli Olen pahoillani -kokoelmalta julmasti pois jätettyjen Ei ilmestynyt -ep:n kappaleiden laaja edustus. MOVALNF, Suu lähti liikkuun niinku muut, Kassi kauniita silmiä ja Kaikkein kaunein joo komia ovat ketteryydessään poissulkematon osa Nollapisteen alkuaikojen absurdia äänimaisemaa.

Absoluuttinen Nollapiste ei ole koskaan kavahtanut uudelleensovittaa kappaleitaan esiintymistilanteessa. Lauantaina paitsi tukevampaan äänimaailmaan nojaten, myös uusia säkeitä kappaleisiin spontaanisti lisäten yhtye rakenteli uudenlaisen version esimerkiksi Ajoratamaalauksesta, mihin lisättiin kokonainen uusi osio. Uudet kappaleet Hyviä muistoja, huomenna suihkuun, Hyönteisen kuolinnaamio ja Käyneet hedelmät taipuivat viisikon käsittelyssä hieman varovaisemmin levyltä tuttuja polkuja.

Pääpiirteissään hyvin innovatiivinen soitto sujui kymmenvuotisella kokemuksella. Kainosti taka-alalla pitäytyvä pääkitaristi Aki Lääkkölä piti näppärän rennosti ja oivallisen ilmavasti pakan kasassa. Nauhattoman basson varressa kuin kotonaan oleva Aake Otsala oli välittömän svengaava. Otsalan bravuuri Portaat kiepsahti niinikään voiton puolelle, vaikka miksauksessa alkuun pientä skismaa olikin.

Absoluuttisen Nollapisteen Seitsemän vuoden yksinäisyys -kiertue uumoilee erään aikakauden loppua. Nollapisteelle tyypilliset progeilut tekevät enenevässä määrin tilaa uudemmalle tyylille. Kiertue vetää viivan uuden ja vanhan suuntauksen välille, eikä sen kokemukseni perusteella todellakaan tarvitse olla laskeva.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.