Suosikkinäyttelijä sanoo olevansa ilkeä tosikko: "Helsingissä ketään ei kiinnosta"

Suomalaisen komedian taso on laskenut, Aku Hirviniemi, 29, sanoo.

Se on vitsi. Tietenkin se on vitsi.

–Helppo sanoa, kun itse on mukana kaikissa ohjelmissa, koomikko lisää.

Tämä on asiantuntijahaastattelu, jonka päällimmäinen aihe on suomalainen televisioviihde, tarkemmin suomalainen televisiohuumori. Haastateltavana on Suomen hauskin mies. Ovatko pikkutuhmat ja kännijutut aina hauskoja? Entä se, kun mies pukeutuu naiseksi?

Sketsiviihde on ihmeellinen asia. Hassut vaatteet, typerän näköinen meikki ja aivottomalta kuulostava hokema ovat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen taattu menestysresepti.

–Se on kyllä mielenkiintoista. Elämä on hullua, Hirviniemi hymyilee.

Putousta demottiin aikanaan tuotantoyhtiön väelle eräänlaisena teatterina. Mietittiin Eero Ritalan kanssa, että tuleeko tästä mitään. Tuotantoyhtiöstä sanoivat jo silloin, että tästä sketsihahmokilpailusta voi tulla vähän isompi juttu kuin arvaattekaan.

 

Vähän isompi tosiaan. Hirviniemestä on tullut pitkälti juuri Putouksen menestyksen myötä muutamassa vuodessa yksi maan suosituimmista koomikoista.

Kolmen teinin ryhmä keskeyttää juttutuokion jyväskyläläiskahvilassa. Moi Aku, kuulumiset vaihdetaan ja tilanne ikuistetaan puhelimen kameralla. Näyttelijä muistuttaa lopuksi nuoria olemaan käyttämättä liikaa huumeita.

Hetken päästä nuori nainen tulee pyytämään nimikirjoitusta.

–Tämä on ihan mukavaa. Vieraissa kaupungeissa ihmiset tulevat aika paljon juttelemaan. Riihimäellä, missä asun, kaikki ovat jo kyllästyneitä ja Helsingissä ketään ei muuten vain kiinnosta.

 

Rennon oloista Aku Hirviniemeä huomio ei tosiaan tunnu kiusaavan. Ja vaikka hän ei ainakaan haastattelutilanteessa ole puujalkoja suoltava vitsikone, on hauskan miehen rooli luontainen.

–Joku toimittaja juuri kysyi, että pelottaako koomikoksi leimautuminen. Minä että ei mua pelota, mähän olen koomikko! Ei mulla ole sellaista ahdistusta, että ihmiset jatkuvasti olettaisivat minun sanovan jotain hauskaa.

–Olen tosi huono kertomaan vitsejä, se menee jaaritteluksi. Mutta näen maailman omasta vinkkelistäni koomisissa sävyissä.

Silti Iltalehden parin viikon takainen lööppijuttu leimasi hänet kiukuttelevaksi tähdeksi. Sunnuntaisuomalaisen haastattelussa koomikko puolestaan ilmoitti kaksi vuotta sitten oma-aloitteisesti olevansa kiukuttelija ja tiuskija.

–Iltalehden ”haastattelua” varten multa ei kysytty mitään. Tai kysyttiin, että antaisinko tällaisen syväluotaavan haastattelun, josta aikapulan vuoksi kieltäydyin. Ne tekivät sen sitten itse, Hirviniemi tuhahtaa.

–Mutta muuten olen vain ilkeä ihminen ja muut luulevat, että mä vitsailen.

 

Hirviniemi on omien sanojensa mukaan koomisesti virittynyt ihminen.

–Juttu kääntyy huumoriksi silloinkin, kun yritän puhua vakavia. Ei mun näyttelijänäkään edes annettu valita, tämä on luontoäidin tai taivaan isän johdatus, hän maalailee.

Kaikki juontuu yhdeksänvuotiaana nuorisoteatterin lavalla tapahtuneeseen kohtaukseen.

–Näyttelin karskia merimiestä, joka analysoi muun muassa naisten vartaloita. Yleisö nauroi joka kerta kun avasin suuni. Menin kohtauksen jälkeen lämpiöön huuli väpättäen ja kysyin mitä tein väärin. Ehkä minä silloin tajusin jotakin.

Ihan pelkkää peruukkia ja kuoliaaksi naurattamista ei Hirviniemenkään työsisältö sentään ole. Jyväskylässä hän kävi markkinoimassa Johanna Vuoksenmaan 21 tapaa pilata avioliitto -elokuvaa, jossa hänen roolinsa on kaukana Putous-ilottelusta. Talvella esitetyssä Roba-poliisisarjassa hän puolestaan teki vaihteeksi vakavan tv-roolin.

–Se oli vähän kusipäinen hahmo, siinä riitti että esitti itseään.

 

Oikeasti suomalainen komedia on Aku Hirviniemen mielestä hyvällä tolalla. Esimerkiksi stand up -kulttuuri on vahvaa. Kotimaisessa komediassa on oma kantavierteensä.

–Suomalaiset tykkää, ettei maalailla tarkalla pensselillä vaan ihan isolla telalla. Jos katsoo näitä menestyneitä juttuja, Peteliusta ja vaikka Kummelia, niin ei niissä perinteisesti pienillä sisäisillä keinoilla ratsasteta.

Suosiokin tulee sitten isosta saavista. Hirviniemen Marja Tyrni ja Harjakainen nousivat äkkiä maanvaivaosastoon. Tyrnistä ei aikanaan päässyt eroon missään, Harjakainen on pinnalla vieläkin. Tulossa oli jopa elokuva, Harjakainen the Movie.

–Elokuvasäätiö ei ymmärtänyt hyvän päälle ja se tuotanto on nyt vähän jäissä, Hirviniemi virnistää.

On viimeisen kysymyksen aika. Jos osa yleisöstäkin jo kyllästyy, niin miten joka ainoan esityksen hyvin läheltä näkevä näyttelijä jaksaa hokemat ja peruukit?

–Tyrni on semmonen, että sitä ei enää jaksa. Onneksi asuun kuuluva villapaita kutistui pesussa. Mutta kyllä mä yleisesti tykkään hahmoistani, niiden esittäminen on hauskaa. Ei tässä muuten olisi järkeä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.