Anna Erikssonin kohuhaastattelu ja mitä sitten seurasi

Petja Savoila

Iskelmätähtenä kuuluisuuteen singonnut Anna Eriksson on nykyisin jotain aivan muuta kuin tanssilavojen kultakurkku. Aikuiseksi naiseksi kasvanut Eriksson, 36, julkaisi viime vuonna taiteellisesti kunnianhimoisen albumin Mana, jonka synkeänsuloinen musiikki ja vereslihalle raastetut lyriikat ovat herättäneet mielenkiintoa aina raskaan musiikin kuuntelijoita myöten.

Iskelmän maailman Anna Eriksson ei enää palaa, mutta ei toisaalta häpeilekään menneisyyttään. Jotain taiteilijan uran varhaisvuosilta on kuitenkin jäänyt hampaankoloon.

Täysin paska maailma

Helsingin Sanomien huhtikuun kuukausiliitteessä Eriksson puhui suunsa puhtaaksi suomalaisesta viihdebisneksestä ja teki samalla välitilinpäätöstä omasta laulajan urastaan, joka alkoi hänen ollessa vain 18-vuotias. Tiivistettynä hän kuvaili viihdealaa lauseella "Täysin paska maailma." Millaista palautetta HS:n jutusta on tullut?

– Kaikennäköistä. Kollegat ovat tulleet sanomaan mulle henkilökohtaisesti, että he ovat tykänneet siitä mitä olen sanonut ja ovat samaa mieltä. Olen myös törmännyt eriäviin mielipiteisiin, mutta se on yllättänyt miten harva näistä asioista puhuu ääneen, vaikka kuitenkin ajattelee niin. Ongelmat ja huolenaiheet ovat kaikilla samat, mutta moni ei uskalla siitä sanoa.

Eriksson arvelee, että jutun tehneellä toimittajalla oli "halu tehdä tietynlainen juttu".

– Joitain asioita siinä oli kärjistetty voimakkaasti, mutta okei, en rupea mitään takaisin ottamaan. Kirjoittaminen on hänen taidettaan, joten fair game. Mutta tulihan siitä sanomista, vaikka en ymmärrä mitä ihmeellistä siinä jutussa nyt oli. Kyllähän kaikki nuo tietää nykyään. Onko se vaan, että siitä ei saisi puhua, hän kysyy.

Tanssilavoille ei palata

Uusi taiteellinen suunta ei ole vain vaihe Anna Erikssonin uralla. Tanssilavoille hän ei enää palaa.

– No ei todellakaan palata! Eihän mun musiikki muutenkaan oikeastaan levyn Kaikista kasvoista (2003) jälkeen ole istunut tanssilavoille. Iskelmää en usko enää tekeväni – ja mitä se nyt edes tänä päivänä on, mihin sen rajan vedät. En rupea taakse katsomaan, ei se kiinnosta mua. Mutta hienoa toki, että sain senkin vaiheen elää. Jäljelle jäi hienoja iskelmätaivaan helmiä, kuten ne Esa Niemisen kappaleet, hän sanoo viitaten muun muassa yhteen suurimmista hiteistään Kun katsoit minuun.

Entä miten iskelmälaulajatar Anna Erikssonin fanit ovat suhtautuneet tummien sävyjen ja syvien vesien Mana-levyyn?

– Mä en oikein tiedä. Palaute Manasta on ollut hirveän hyvää ja konserttikiertueellakin ihmisten reaktio on ollut aivan yhtä lämmin uusia kuin vanhojakin lauluja kohtaan. Aivan varmasti osa entisestä yleisöstä on jäänyt pois, mutta sitten on tullut uusiakin.

Mana ja Hynysen Jouni

Yllättäen Eriksson on Manan myötä saanut faneja raskaan musiikin kuuntelijoista.

– Joo, esimerkiksi Hynynen (Jouni, rockyhtye Kotiteollisuuden laulaja) oli Manasta innoissaan, hänen lempparinsa on Paha mies. Ja on muitakin hevimusiikin kuuntelijoita, jotka ovat tykänneet levystä. Pitää varmaan esiintyä ensi kesänä (metallifestivaali) Tuskassa, Eriksson heittää nauraen.

Vaikka suomalaisen iskelmän käyttövoimasta suuri osa tulee kaihosta ja melankoliasta, on uransa alkupuolella joululevynkin julkaisseen Anna Erikssonin paljastuminen synkkien maisemien tulkiksi ollut pieni yllätys.

– Mua inspiroi tosi tummasävyinen musiikki, mä en tykkää mistään iloisesta musiikista, mä en vain voi sille mitään, niin kai se olisi tyhmää yrittää sellaista tehdä.

Metallicaa puun takaa

Uuden kokoelman kakkoslevyllä on useita lainakappaleita, muun muassa Queenin Who Wants to Live Forever, Cyndi Lauperin Time After Time, Leonard Cohenin Hallelujah ja Metallican Nothing Else Matters. Kuinka suuri rooli näillä lainakappaleilla on konserttisaliesityksissä?

– Ei kauhean iso, otan yleensä yhden tai kaksi per esitys. Jotain yksittäisiä konsertteja olen pitänyt, joissa olen esittänyt näitä enemmän. Ne on sellaisia kappaleita, jotka sopivat konsertin tunnelmaan tai sellaisia joista erityisesti tykkään tai sopivat mun äänelle. Ja Metallican kohdalla toimii se yllätyksellisyys, sitä ei osaa odottaa, varsinkaan naislaulajalta.

Nihkeät ranskalaiset

Eriksson tunnustautuu "valtavaksi Queen-faniksi" ja haluaisi laulaa enemmänkin yhtyeen kappaleita. Levylle Queenin klassikoista on valikoitunut kuitenkin se eteerisin.

– Tematiikaltaan Who Wants to Live Forever sopii mun oman tuotannon kanssa. Tykkään myös herkän laulun ja valtavan dynamiikan yhdistämisestä. Se on aina kiehtovaa ja siitä saa kunnon väristykset.

Tätä herkän ja dynamiikan yhdistelmää tarjoaa erityisesti kokoelman päättävä Serge Laman sävellys Je Suis Malade, jonka tunnetuimpia tulkintoja on esittänyt Lara Fabian. Eriksson on itse suomentanut kappaleen Teit minusta sairaan sanat.

– Vaikka olen pari vuotta aikanaan lukenut ranskaa, niin käänsin ne ihan englannin kielestä. Ihmettelen, että sain käännösoikeudet, koska ranskalaiset ovat tosi nihkeitä antamaan niitä klassikoilleen. Sain sen lopulta sillä ehdolla, että kaikki teostot menevät alkuperäiselle tekijälle, Eriksson tunnustaa.

Iskelmäjuuria ei unohdeta

Anna Eriksson on käynyt läpi viime vuosina melkoisen muodonmuutoksen taiteilijana. Hän ei kuitenkaan halua kieltää iskelmäjuuriaan.

– Iskelmätuotannosta löytyy kyllä sellaisia kappaleita, jotka edelleen allekirjoitan. En olisi pystynyt esiintymään näin montaa vuotta, jos siellä ei olisi jotain, myös sellaista mistä itse pidän. Ajattelen niitä aikansa lapsina, onhan siellä hienoja biisejä. Mutta täytyy sanoa, että onhan se aivan eri asia laulaa kappaleita ja tekstejä, jotka on itse tehnyt.

Viihdeteollisuuden lihamylly

Se mistä Eriksson puhui katkerasti Helsingin Sanomien haastattelussa, oli hänen elämänsä nuorena laulajattarena, josta puristetaan kaikki mehut, ei hänen laulamansa kappalemateriaali, olkoonkin että se oli muiden hänelle kirjoittamaa.

– Se elämä oli paskaa. En tehnyt mitään muuta kuin keikkaa, elämässä ei ollut mitään muuta kuin työ, jota oli aivan liikaa. Jos koin, että elämä ei ollut elämisen arvoista, niin kyllä mä saan sanoa sen ääneen. Ei sen pitäis ketään loukata. Mut hei, mä olen 36-vuotias, aloitin 18-vuotiaana, se on puolet mun elämästä, kai siihen jotain paskaakin mahtuu, herraisä sentään, Eriksson huudahtaa.

Nyt Anna Eriksson pääsee toteuttamaan konserttisalikiertueillaan sitä taiteellista vapautta ja ilmaisua, joka puuttui iskelmäprinsessa-vuosina.

– Muutenkin työni kokonaisuutena, visuaalinen puoli mukaan lukien, tukee sitä pään sisällä olevaa visiota. Silti on sanottava, että en olisi pystynyt tekemään tätä aikaisemmin, esimerkiksi vuonna 2001. Kaikki on mennyt just niin kuin pitää, vaikka menneisyydessä on ollut hetkiä, että ei helvetti, en tiedä mitä olen tekemässä.

Lue Anna Erikssonin haastattelun toinen osa torstain 21.11. Keskisuomalaisesta.

Anna Eriksson torstaina 21.11. klo 19 Wilhelm-salissa Paviljongissa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .