Anna Juurikka on paperinukkejen lumoissa

Syksyinen ilta-aurinko valaisee Kuhmoisten Kylämän hiljaisen kylänraitin ja kurkistelee sisään Anna Juurikan verstaaseen. Työn alla juuri nyt on vanhoja ikkunaruutuja, jotka saavat uuden elämän, vanhaa kunnioittaen.

Verstas on pieni mutta näppärä – ja mikä parasta, se sijaitsee kodin takapihalla.

Koti ei tosin ole ihan tavanomainen nuoren naisen asunto; aika harvalla on kodissaan näyteikkuna ja lastauslaituri, kuten Juurikalla on. Juurikka, 28, nimittäin asuu Kylämän kylän entisessä kaupassa, tarkalleen ottaen Kuhmoisten Osuuskaupan Kylämän myymälässä.

– Tätini oli tämän kaupan viimeinen kauppias joskus 1990-luvulla, ja myös asui tässä, kuten tapana oli. Kun minä 2010 muutin opintojen jälkeen takaisin synnyinseudulleni Kuhmoisiin, oli talo tyhjänä. Niin minä tulin tähän ensin vuokralle, vuoden päästä ostin sen omakseni.

Ensimmäinen talvi haastava

Ensimmäinen talvi uudessa kodissa oli hieman haastava. Vain yläkerta oli käytössä, ei sisävessaa tai suihkua, ja vain yksi tulisija.

– Välillä oli joo sisälläkin vähän kylmä. Eihän se ulkohuussissa käynti kolmenkympin pakkasissa kovin miellyttävää ollut, mutta ihan hyvin pärjäsin.

Remonttia on tehty pikkuhiljaa, ja nyt talossa on sisävessa ja parikin tulisijaa. Suihkua tai sähköhellaa sen sijaan ei ole, mikä on ollut monelle suuri ihmetyksen aihe.

– Mulla on hyvä ulkosauna. Ja puuhella on ihan loistava, siinä voi kokata mitä vain. Kyllä täällä työtä riittää, mutta se kuuluu asiaan. Ja vanha talo on aina vähän vinksallaan, se vain pitää hyväksyä.

Remonttia Juurikka tekee lähipiirinsä avustuksella suurella rakkaudella, vanhaa vaalien. Meneillään olevat rakennusrestauroinnin opinnot ovat tukeneet oivallisesti kotipesän kunnostamista. Vanhat rakennukset ovat aina olleet lähellä hänen sydäntään, joten opinnot ovat sujuneet pääosin ”innosta hehkuen.”

Useita taidenäyttelyitä

– Valmistuin 2010 kuvataiteilijaksi Kankaanpään taidekoulusta. Pari vuotta sitten päätin lähteä uudelleen koulunpenkille. Kyse ei ole uranvaihdosta, vaan siitä, että haluan oppia lisää. Kuvataiteilijuus kulkee toki rinnalla koko ajan. Kaikenlainen käsillä tekeminen on kuulemma ihmiselle hyväksi.

Kuvataide on myös olennainen osa suurta unelmaa. Asuintilan seinän toisella puolen on entisen myymälän tila, joka nyt on tyhjä, ilman lattiaa. Mutta joku päivä siellä komeilee oma galleria. Ehkäpä siellä on muutakin, esimerkiksi taide- ja restaurointityöpajoja.

Taidenäyttelyitä Juurikka on pitänyt useita. Niin kuvataiteen kuin restauroinninkin edelle menee kuitenkin yksi naisen intohimoista.

– Paperinuket. Olen tehnyt niitä 11–12-vuotiaasta, joten aikamoinen kasa niitä on jo kertynyt, yli 1 600.

Tietenkin nukeilla on omat persoonansa, tarinansa, vaihtovaatteet ja asusteet.

Harrastus lähti liikkeelle pokémon-faniudesta, ja japanilaisen sarjakuvan tyyli on edelleen tunnistettavissa nukeista.

Nuket eivät suinkaan pölyty laatikoissa ja kansioissa, niitä myös käytetään.

– Nukeilla leikitään sukulaislasten kanssa, mutta kyllä leikkiin taipuvat aikuisetkin kaverit. En kyllästy paperinukkeihin koskaan, teen niitä varmasti vielä mummonakin, Anna Juurikka sanoo.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .