Anna-Matilda pyysi läheisiä uskomaan paranemiseensa silloin, kun hän ei itse uskonut siihen

Anna-Matilda Steffanssonilla oli pitkään pelkkiä vastoinkäymisiä, kunnes elämä alkoi hymyillä.

Yhdeksänkuukautinen Beada-tyttö jokeltelee tyytyväisenä Anna-Matilda Steffanssonin sylissä tietämättömänä äitinsä vastoinkäymisistä. Laukaalaiselle nuorelle naiselle on silminnähden vaikeaa palata muistoihin ajasta, joka on jättänyt häneen jälkensä sekä fyysisesti että henkisesti.

Tarina on pitkä, mutta sen loppu on onnellinen.

– Vuosi oli ehkä 2012. Olin pitkään voinut huonosti, ollut todella hengästynyt ja väsynyt ja tilanne paheni vähitellen. Olen sitkeä luonne ja ajattelin, että se on varmaan vain astmaa tai flunssaa. Menin lääkäriin, enkä sielläkään osannut ajatella, että se olisi mitään vakavaa, 27-vuotias Steffansson sanoo.

Tutkimusten jälkeen Steffanssonilla todettiin keuhkoveritulppa, jonka syyksi arveltiin ainakin osaksi e-pillerien käyttöä. Steffanssonille määrättiin lääkitys ja hänen vakuutettiin olevan kohta jo terve.

– Silloin en arvannut yhtään, mitä olisi vielä tulossa. Nyt ajattelen, että olisinpa selvinnyt vähällä, jos asia olisi ollut sillä selvä.

Steffanssonin kunto ei lääkityksestä huolimatta kohentunut. Kardiologi suositteli hänelle sydämen ultraäänikuvausta, mutta muut lääkärit katsoivat sen tarpeettomaksi. Hoitoon ei kuulemma tulisi mitään muutosta, vaikka kuvauksissa jotain löytyisikin.

– Äitiäni jäi asia kuitenkin vaivaamaan ja hän varasi tälle kardiologille yksityispuolen kautta ajan. Kardiologi sanoi saman tien, että kuvissa näkyy ihan selkeä ongelma. Tuntui hyvältä, kun joku otti minut vihdoin tosissaan.

Steffanssonille määrättiin uusi lääkitys, joka paransi tilannetta vain hetkellisesti. Sitten hänelle diagnosoitiin keuhkoverenpainetauti. Ainoa hoitokeino siihen oli leikkaus, jossa verisuonten tukokset poistettiin käsin.

– Leikkaus oli iso ja olin sen jälkeen tosi huonossa kunnossa. Tuli järkytyksenä, miten voimattomaksi ja toivottomaksi se minut vei. Leikkaus meni kuitenkin hyvin ja tuli olo, että elämäni vihdoin alkaa – monen vuoden jälkeen.

Sairaalasta kotiutumisen jälkeen leikkaushaava alkoi vuotaa verenohennuslääkkeen vuoksi ja Steffanssonille nousi valtavia mustelmia.

Noin kuukausi leikkauksen jälkeen hänen vasen lonkkansa kipeytyi.

– Kipu meni alle viikossa aivan sietämättömäksi. Tuntui, että minulta vietiin taas kaikki, kun olin juuri saamassa elämäni takaisin.

Kipupiikin saatuaan Steffansson lähetettiin päivystyksestä kotiin. Seuraavana yönä poikaystävä joutui kantamaan hänet takaisin sairaalaan. Steffanssonin vasen jalka oli turvonnut kaksinkertaiseksi ja muutamassa tunnissa se halvaantui täysin.

Steffansson makasi sairaalassa useita päiviä ennen kuin jalka päätettiin ultrata. Iskiashermon ja luun välistä löytyi valtava verenpurkauma, joka oli tullut verisuonten annettua periksi vahvan verenohennuslääkkeen takia.

Jalka leikattiin ja samaa lääkitystä jatkettiin pienemmällä annostuksella. Viikon päästä jalkaan tuli toinen verenvuoto samaan kohtaan. Jalka leikattiin uudelleen.

– Kolmannen verenvuodon jalan sisällä pystyin jo tuntemaan. Äitini sai minut puhuttua vastoin hoitajien tahtoa keskellä yötä ultraan, jotta tiesin aamulla olla ottamatta verenohennuslääkettä, mikä olisi luonnollisesti vain pahentanut tilannetta.

Sen jälkeen Steffanssonin lääkitys vaihdettiin ja jalan kuntoutus ja uudelleen kävelemään opettelu saattoi alkaa.

– Selvisin tästä ihan täysin äidin ja poikaystäväni Eetun avulla. Muistan pyytäneeni heitä uskomaan paranemiseeni silloin kun en itse jaksanut siihen uskoa.

Raskauden myötä Steffansson kertoo vihdoin pystyneensä ajattelemaan, että elämässä tapahtuu hyviäkin asioita.

– Rakkaus, jonka lapselle antaa, on kaikista tärkeintä. En yritäkään olla täydellinen äiti.

Onnellisen lopun kruunaavat kesäkuussa Hankasalmella järjestettävät nuoren parin häät. Steffansson kertoo olleensa malttamaton ja siirtäneensä hääpäiväänsä elokuulta alkukesään.

– Kun olen motivoitunut, mikä tahansa onnistuu. Olen parhaimmillani kun innostun, en ole tasainen suorittaja ollenkaan.

Hääpäivän siirtämiseen vaikutti myös Steffanssonin veljen joutuminen pahaan autokolariin viime syksynä.

– Tuntui, että koko elämä meni taas ihan stoppiin ja teki mieli jo perua häät. Veljeni alkoi kuitenkin vastoin ennusteita toipua hyvin ja alkoi tuntua, että en jaksa odottaa elokuuhun asti. Niinpä elämä on tässä ja nyt, Anna-Matilda Steffansson sanoo.