Apulanta ja Disco Ensemble 20.11.2003

Apulanta teki jälleen tasaisen varmaa jälkeä Lutakossa. Tällä kertaa teemana oli eräänlainen Apulannan lähihistoriikki, eli singlehitit viimeisten vuosien varrelta.

Saattaisi olettaa että tässä yhteydessä kappaleiden syntyyn liittyisi jotain erityistä sanottavaa. Tarinoita välispiikeissä totta vie kerrottiin, mutta ne olivat Toni Wirtaselle tyypillistä tajunnanvirtanonsenseä suomeksi, englanniksi, saksaksi ja venäjäksikin.

Apulannan kappaleet ovat yksinkertaisen helposti tarttuvia, vaikka Toni Wirtanen itse on yksiselitteisyyden täydellinen vastakohta.

Tuskinpa hän on koskaan avannut musiikkinsa maailmaa selittämällä sitä, tai totuus on hukkunut kaikenlaisen hämäämisen alle. Osittain siksi hän on luonut ympärilleen rockidolille välttämättömän mystisyyden kehän.

Wirtasta voitaneenkin pitää tämän hetken kenties merkittävimpänä kotimaisena rockikonina.

Pohjimmiltaan Apulannan suosio onneksi perustuu siihen, että Wirtasen lahjakkuus biisinikkarina on omaa luokkaansa. Apulannalla on varaa laittaa aivan kelvollisia kappaleita singlejen b-puoliksi. Suurimpiin Apulanta-hitteihin verrattuna niissä on kuitenkin se vika että ne ovat vain aivan kelvollisia.

Apulannan yleisö, jo nuoremman ikänsäkin puolesta, reagoi helposti mikäli soitto miellytti, tai kappaleet olivat tuttuja. Torstaina tunnelma harvinaisuuksien kuten Paska meininki (ässä hihassa) ja Pirun morsian aikana oli ristiriitainen tunnesiteen puuttuessa, vaikka jälkimmäinen oli sympaattinen numero heavyvaikutteineen.

Apulanta laski tempoa hitusen muutamissa numeroissa, ja pyrki muutenkin tekemään jonkin verran uutta tulkintaa. Valitettavasti usein Wirtasen harhailevat kitarasoolot olivat liiankin vapaita ja korvia raastavia.

Joka tapauksessa Apulanta-vakiot Viivakoodit, Hallaa, Tuhka ja veri sekä Reunalla herättivät yleisön pomminvarmasti.

Amerika-kappaleen hyökkäysvaunumainen voima muistutti viime vuoden kiertueesta, jolloin yhtye univormuissa kävi sotaa lavalla.

Jonkinlainen visuaalinen yhteisilme onkin ollut viime aikoina Apulannan tavaramerkki. Torstaina lava oli katettu valkoiseksi, ja soittajat käyttivät kokovalkoisia vaatteita. Mene ja tiedä miksi.

Orkesterin humoristista otetta kuvasti, se että kahden encoren jälkeen keikka lopetettiin Metallica-lainalla For Whom The Bell Tolls, unohtamatta aikaisemmin soitettua kappaletta Koska meillä on joulu.

Porilainen Disco Ensemble teki suurelta osin samanlaisen keikan kuin keväällä Jyrockissa, ja hyvä niin.

Persoonallista hc-rockia soittava nelikko toimitti yleisön lämmittämisen hyvin. Disco Ensemble tullee valtaamaan yleisöä vielä tuntuvasti nykyistä enemmän.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.