Ari Koivunen, Antony Parviainen ja J-P Leppäluoto

Tonttulakkeihin sonnustautunut nuorten naisten porukka siirtyy jo hyvissä ajoin kohti kansoittuvaa eturiviä. He ovat tulleet Lutakkoon katsomaan Ari Koivusta. Jyväskylästä kotoisin olevat Maria Havila, Veera Hyvönen ja Pinja Ihalainen kertovat fanittaneensa Aria heti Idolsin alkumetreiltä saakka.

- Kyllä se on se hänen äänensä, mikä Arissa viehättää, he tuumaavat.

Children of Bodomin ja Disturbedin nimiin vannovat naiset vakuuttavat hevin olevan niin sanotusti "paskimmillaankin parasta".

- Hevissä kai viehättää se aggressiivisuus ja meininki, sitä on aika vaikea selittää, he pohtivat.

Hevin ja joululaulujen yhdistämisessä he eivät näe ristiriitaa, vaan päin vastoin yhdistelmä tuntuu toimivan mahtavasti. Yhteiseksi joululaulusuosikiksi valikoituu Varpunen jouluaamuna, joka kuuluu myös Raskaampaa joulua-projektin ohjelmistoon.

- Sitä kyllä aiotaan hoilata mukana ja kovaa, naiset lupaavat.

Live-ääni ei kantanut

Illan ensimmäinen laulusolisti oli Jyväskylän oma Bruce Dickinson, Machine Menin Antony Parviainen. Parviainen kailotti Me käymme joulun viettohon-laulun sellaisella intensiteetillä, että shokkiefekti keikan alussa oli positiivisen täydellinen.

Hevi- ja rokkilaulajien egot harvemmin ovat sieltä pienimmästä päästä ja se näkyy yleisön suuntaan tähteytenä ja karismana. Tällaisessa tilanteessa, missä lavalla käy vuoron perään loistavia laulajia ei voida välttyä piilevältä kilpailuasetelmalta. Vai onko Idols aivopessyt meidät ajattelemaan niin? Antonyn kahden ensimmäisen kappaleen jälkeen muiden oli kuitenkin vaikea pistää paremmaksi. Charonissa vaikuttava miehekäsääninen J-P Leppäluoto oli vuorossa seuraavana. Tumma ääni ja hitaat biisit olivat keskinkertaisia ja vasta Nissen Polkka sai hymyn nousemaan naamalle.

Illan kenties odotetuin esiintyjä oli Idolsin kautta pinnalle kavunnut Ari "Hevi-Ari" Koivunen. Koivusen esitys oli suoraan sanottuna pettymys. Ääni ei oikein kantanut, eikä epämääräinen lavahytkyminen parantanut asiaa. Duetoissa Koivusen korkea rekisteri pääsi paremmin oikeuksiinsa. Illan korkein laulettu ääni taidettiin kuulla Koivusen kurkusta. Ensi kertaa livenä Koivusen nähneenä voi tämän keikan perusteella sanoa levy- ja live-esityksen välillä olevan vielä välimatkaa.

"Thulkhaa khaikki nhyt lhaulamhaan..."

Laulajien vaihtuessa heitä alkaa huomaamattaan laittamaan paremmuusjärjestykseen. Karisma, kokemus ja puhdas musikaalisuus tekivät Parviaisesta illan kirkkaimman tähden. Mies on kuin luotu olemaan hevibändin keulahahmo.

Englanniksi laulamaan tottuneiden hevi-äijien laulamisessa on myös yksi vähän koominen piirre: suomenkielisetkin sanat meinaavat lipsahtaa englanninkielisen lausumisen puolelle. "Thulkaa khaikki nhyt lhaulamaan" kuulostaa ihan hyvältä jos ei keskity kuuntelemaan laulujen sanoja.

Lutakko oli konsertin aikana melko täynnä, mutta tilaa olisi vielä ollut. Yleisölle pitää kerrankin antaa pisteitä keikka-arviossa, sillä Lutakon yleisö lauloi kovaa ja tarkkaäänisesti mukana erityisesti tunnetuimmissa joululauluissa. Olin kuulevinani yleisön joukosta jopa moniäänistä laulua.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.