Burnout Paradise

Olen huono suomalainen peliharrastaja siinä mielessä, että en suuremmin innostu auto- ja kilpa-ajopeleistä. Muut ovat toista mieltä, tyylilaji on tässä maassa erittäin suosittu. Täytyy kuitenkin myöntää, että Burnout Paradise kolahti aika kovaa.

Burnout-pelisarja on aina menestynyt hyvin ja sitä on lähes pelkästään kehuttu. Burnouteille tyypillistä on tyylikkyys ja näyttävä grafiikka, mutta aivan erityisesti todella kova vauhti ja komeat kolarit. Näitä perusasioita Burnout Paradise ei muuta miksikään. Sen sijaan moni muu asia on muuttunut perusteellisesti.

Peli sijoittuu kuvitteelliseen ja erittäin laajaan Paradise Cityn suurkaupunkiin ja maisemiin sen lähistöllä. Pelaaja saa ajaa kaupungissa vapaasti ja valita kohdalle osuvan kilpailun tai tapahtuman, jos siltä tuntuu. Tai voi olla valitsematta, jolloin voi tutkia kaupunkia rauhassa tarkemmin. Kaikenlaista löydettävää mainoskylteistä hyppyreihin on sadoittain.

Kaikki kilpailut ja tapahtumat ovat heti alusta alkaen avoimia. Esimerkiksi kaikkein perinteisemmässä kilpa-ajomuodossa pelaajalle annetaan maali mutta sinne saa mennä mitä tahansa reittiä pitkin. Itse pidän eniten gladiaattorimaisista kiilauskilpailuista. Menestyminen tuo lisää vauhtihirmuja autotalliin. Autoja on yhteensä 75 erilaista.

Yksi komeimpia pelejä ikinä

Kiehtovaan kolarimoodiin voi nyt mennä milloin tahansa kahta hartianappia painamalla. Mitä enemmän tuhoa saa aikaan, sen paremmat pisteet. Parhaimmillaan yhden kolarin aikana ruttaantuu yli sataa autoa. Ihanan epäkorrektia ja valtavan hauskaa.

Burnout Paradise on yksi komeimpia koskaan tehtyjä pelejä. Komea on myös soundtrack. Tuskin tarvitsee erikseen kertoa, mikä on Paradise Cityn nimikkobiisi. Vihje: Sen soittaa yhtye nimeltään Gun's'Roses. Netin moninpelimuotoihin on satsattu erityisesti. Nettipelin voi heittää päälle vaikka kesken offline-yksinpelin.

Pelin laajuus voi olla myös ongelma. Varsinkin nettipelissä tuntuu siltä, että Paradise City pitää muistaa ulkoa pärjätäkseen muille. Ja se merkitsee aika hiton paljon muistettavaa. Myös se, että pilalle mennyttä kisaa ei voi lopettaa kesken tai resetoida alkuun, on ärsyttävää.

Paradise City on saatavilla sekä Playstation 3:lle että Xbox 360:lle. Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun Playstation 3 -versio on himpun verran näyttävämpää ja muutenkin vakuuttavampaa työtä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.