CMX 13.6.2003

CMX on ilmeisesti ottanut tavakseen tehdä kenraaliharjoituskeikan Lutakossa ennen kesän festivaaleja. Vuoden 2001 puolisalainen, mutta sitäkin odotetumpi Rappion apostolit -varaslähtö Provinssirockiin keräsi yleisöä läheltä ja kaukaa, samoin viime vuoden Muhelinpurock-lämmittelykeikka. Perjantaina samaa sensaatioefektiä ei enää ollut, sillä yhtye oli ehtinyt tehdä pienimuotoisen kiertueen ennen Lutakon esiintymistään.

Tämä ei tarkoita, etteikö sali olisi ollut loppuunmyyty tai että keikka ei olisi täyttänyt yleisön odotuksia. CMX ( A.W. Yrjänä, basso & laulu, Janne Halmkrona, kitara, Timo Rasio, kitara, Tuomas Peippo, rummu ) pyrki vastaamaan sekä hittihakuisten satunnaisten kuulijoiden että vannoutuneiden fanien toiveisiin. Yhtye soitti harvinaisia poimintoja tyypillisimpien CMX-kappaleiden lomassa. Kahdeksankymmenen minuutin rytistykseen mahtui 19 kappaletta, joista monet olivat positiivisia ja tuoreita yllätyksiä.

Voitaneen puhua jonkinlaisesta retrospektiivistä, ainakin siihen CMX:n kauteen josta on levykaupoissa saatavissa todisteita. Tavallisesti vähemmälle huomiolle jääneet ensimmäiset albumit Kolmikärki ja Veljeskunta olivat mukana neljän kappaleen voimalla. Viime aikoina paitsiossa ollut Palvonnan eleitä teki komean paluun settilistaan, ja kaunis Marmori soi kuulaana.

Lavan kiintopisteenä oli luonnollisesti A.W. Yrjänä. Punaisenpuhuvalla valaistuksella korostettu ilmehtivä laulaja antoi jälleen CMX:n mystiikkaa ja symbolismia tihkuvalle rockmusiikille sen viimeisen silauksen. Välispiikit jäivät vähiin, mies keskittyi hoitamaan päällikönpaikkansa tarmokkaasti ja kunnialla. Yrjänän festivaaliasu oli jo niin valmis että mies esiintyi aluksi aurinkolasit päässä. Huumoria tai ei, otetta yleisöön häneltä ei ole koskaan puuttunut.

Salaperäisesti hymyilevän Janne Halmkronan kitarasoolot eivät aina päässeet sähköisen rytmin alta esille. Minne paha haudattiin -kappaleen aikataulusoolo jäi laimeaksi osittain miksaajan epähuomiosta. Halmkrona korjasi vahinkoa Elokuun kruunussa, jonka loppuun hän veisti soittimestaan näppärän yllätyskuvion.

Yhtyeen poljento säilyi kautta setin voimakkasti rokkaavana, ja saundi nojasi kovaan mutta hallittuun paineeseen lavalla. Yhtäkään balladia ei kelpuutettu mukaan. Setin hidastempoisin kappale Työt ja päivät oli ahdistava ja raskas, kun taas kesäisempään yhteislaulutunnelmaan päästiin hittikappaleilla Kirosäkeet ja Vallat ja väet.

Neljän soittajan saundi on hioutunut kesää varten yhteen hyvin kelvollisella tavalla. Näillä eväillä CMX:n festivaalikeikoista pitäisi tulla menestystarinoita.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.