Cannibal Corpse, Spawn of Possession ja Maple Cross 29.9.2004

Kun suomalainen, ruotsalainen ja amerikkalainen menivät hevisaunaan, niin kuka voitti? Keskiviikon löylyissä viimeisenä lauteilla töröttivät Floridan kalmametallistit, mutta kyllä ruotsalaisetkin panivat tiukasti kampoihin.

Cannibal Corpsen vakkarilämmitelijä Spawn of Possession uhkui energiaa ja alkuvoimaa. Disruptionista lainattu rastapäävokalisti Jonas Renvaktar yllytti yleisöä kiitettävästi.

Seisomakatsomo kiitti hyvällä osallistumisella, vaikka tuntemattomien kappaleiden tahtiin ei juuri riehuttukaan. Kuolometallin yllättävät tahtilajit voivat saada spontaanin pogoilijan pois tasapainosta, jos ei tarkkaan tiedä mitä seuraavaksi on tulossa.

Vakuuttavat ruotsalaiset

Bändi vakuutti Cannibal Corpsea odottaneen yleisön. Kuuluipa joku useamman kumonnut kuppilamuusikko jopa suitsuttaneen rumpali Dennis Röndumia illan parhaaksi kannuttajaksi.

Väittettä ei voi ainakaan emävalheeksi sanoa. Huippunopean löylyttämisen lomaan ruotsalainen räpsi näppärällä sormitekniikallaan pieniä nyansseja. Kiirettä ei vauhtirumpalilla tuntunut olevan.

Kiiminkiläinen Maple Cross avasi iltaman jo ennen kymmentä. Slayerin hengessä paukkunut trashmetalli ei jättänyt kysymyksiä bändin tiukkuudesta, mutta värikkyyttä ei pohjanpoikien setistä liiemmin löytynyt.

Kannibaalit olivat "vain" hyviä

Legendabändi Cannibal Corpse esiintyi näillä leveyksillä viimeksi alle vuosi sitten. Onkohan siitä tullut jyväskyläläisyleisölle jo tuttu juttu? Se olisi positiivinen ongelma, sen verran kovaa kaliiberia jenkkivieraiden maailmanmaine nimittäin on.

Edellisellä vierailulla raivokkaan setin heittänyt floridalaisbändi soitti tällä kertaa perushyvän, mutta vähän eleettömän puolitoistatuntisen. George "Corpsegrinder" Fisher ei vaikuttanut kovin innostuneelta, mutta kertoivathan laulutkin muun muassa lihakoukulla harjoitetuista lemmenhetkistä ja mullantuoksuisista hautuumaista.

Basisti Alex Webster jaksoi ällistyttää antaumuksellisella osallistumisella. Näppärät sormet näpelöivät viisikielisen otelautaa ylös ja alas kuin hämähäkin jalat. Pää heilui alusta loppuun.

Viime vuoden keikasta monet muistavat moshpitin, jonka pelkkä katseleminen sai hennompien metallipäiden silmälasit särkymään. Keskiviikkona Pit of Zombies irrotti useammatkin kengänkannat lattiasta, mutta enimmäkseen lattian "zombiet" myötäilivät George Romeron näkemystä, eivät Danny Boylen.

Viljalti huudeltu päätöskappale Hammer Smashed Face toi onnen kaikille Ace Venturankin ystäville, eikä Cannibal Corpsen tarjoamaa löylyä voinut viileäksi haukkua.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.