Ceebrolistics ja Imatran Voima 9.12.2005

Kuten yllä olevasta vinjetistä näkee, Ceebrolistics on kriitikon painajainen, mitä tulee musiikkityylin luokitteluun. Pääasiallisesti hip-hop-kokoonpanona kymmenen vuotta sitten aloittanut, mutta sittemmin kokeellisempia elektronisen musiikin sävyjä omaksunut ryhmä joudutaan tällä kertaa nimellisesti sulkemaan teknon karsinaan, vaikka esitystä voitaisiin aivan yhtä hyvin pitää elektronisena rappina. Toisaalta illan aloittanutta Imatran Voimaa ei ilman vääryyttä voitaisi ajatella muuna kuin puhtaana teknoaktina.

Vaikka molemmilla oli oma vuoronsa, Imatran Voiman ja Ceebrolisticsin esityksiä voisi jopa pitää yhteisenä. Imatran Voiman elektrotekno toimi nimittäin mainiosti johdantona Ceebrolisticsille, ja kun kokoonpanot heittivät lopuksi yhteisen encoren, kummankaan esitystapa ei mitenkään merkittävästi niiannut tehdäkseen tilaa toiselle, niin luontevasti nämä kaksi sopivat yhteen.

Tukeviin alataajuuksiin luottavan Imatran Voiman elektrodisko syntyi yhtä aikaa minimalistisella ja näyttävällä otteella. Minimalismi näyttäytyi rytmin autistisena toistuvuutena. Koko esityksen leimaava monotonisuus teki musisoinnista hypnoottista, ja sai aistit herkistymään pienille yksityiskohdille. Jännittävimpänä näistä detaljeista erottui vokooderi, joka oli säädetty niin, että mikrofonin poimimista äänistä ja spiikeistä katosi kaikki ihmisyys. Kontrastiksi tälle hirviöäänelle musiikin virtaan saatiin syntetisaattorin lyhyillä loopeilla syvyyttä ja yllättävää herkkyyttäkin.

Musiikillisen estetiikan kokeilevammalla siivellä viihtyvä Imatran Voima vie äänen ja tilan suhteen uudelle tasolle. Randy Barracudan ja Fresh O Lexxxin lennokkaasti syntyvä elektrotekno on korostetusti Kaupungin estetiikkaa. Syvällä tasolla teknologisoituva, koneistuva ja sisäänsä sulkeva kaupunki synnyttää uudenlaisia mahdollisuuksia kuvata tilaa ja aikaa musiikin keinoin.

Imatran Voima on estetisoitu tulkinta sellaisista jyrisevien koneiden ja laitteistojen tiloista, jollaisiin jokainen kaupunki elintoimintonsa pohjaa. Jos yleisesti inhimillisen sydämenlyönnin katsotaan olevan musiikin luonnollinen mittapuu, Imatran Voimalla se on sähköinen pulssi ja elektroninen ääni.

Pian Imatran Voiman jälkeen esiintynyt Ceebrolistics pääsi erinomaisesti lämmitetyn yleisönsä ansiosta saman tien asiaan. Saundi oli pitkälti Ceebrolisticsin tuoreimman Ö-levyn elektronista satoa. Hip-hopista muistuttivat ainoastaan vokaalit, ja niissäkin oli kiitettävästi otettu pesäeroa alan suurimpiin kliseisiin. Tietysti eräässä vaiheessa piti julistaa, että Ceebrolistics on adjektiivi, mutta yleisesti ottaen lyriikan kunnianhimo syntyi taiteellisista tavoitteista. Mattipee on jopa hiljattain julkaissut runokirjan nimeltä Aavaavaa.

Pijall, Mattipee ja Rrimöykk sekoittelivat suomea ja englantia yhtyeen eri aikakausien mukaan. Illan tähtiä oli etenkin Pijall, joka ylsi välillä vaikuttaviin riimivyörytyksiin.

Ceebrolisticsin arkisuus ja genrerajoja väheksyvä tyyli soi esitykselle yllättäen runsaasti jäntevyyttä: mitään ei tarvinnut todistella, pätemisestä ei ollut puhettakaan. Vaikutelma oli urbaani ja hillitty: älykäs. Keikka soljui pakottomana ja luontevana.

Tällaisen esityksen luulisi toimivan erinomaisena pehmeänä laskuna hip-hopiin. Tai hip-hopista.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.