Charon ja The RMS 23.10.2003

Tanssisali Lutakossa kärmisteltiin torstaina väen vähyyden vuoksi. Perjantain aatto luo aina pientä jännitystä lipunmyyntiin, mutta tällä kertaa suurempi peikko lienee ollut Kotiteollisuuden viikonlopun tuplakeikka, joka sai - valitettavasti - hevikansan passaamaan Charonin setin.

Illan aloitti Oulusta ponnistava kutumetalliviisikko, joka kantaa hieman epäseksikästä nimeä The RMS. Oulun poikien mättö oli kelpoa sinänsä, mutta esitystä vaivasi ylenpalttinen äänenvoimakkuus, joka tuppasi puurouttamaan soundeja. The RMS:n teinimetalli ei järin säväyttänyt, jos ei nyt alkanut risomaankaan. Näillä linjoilla oli myös patsaiksi jähmettynyt yleisö.

Ne, jotka olivat bonganneet Charonin keikan aiemminkin, tiesivät, että yhtyeen nokkamies ja muhkeaääninen solisti J-P Leppäluoto ei varmasti jäisi kylmäkiskoisen yleisön armoille, vaan paiskoisi pökköä pesään semmoisella tahdilla, että kuolleillakin alkaisi puntti vipattaa.

Charon heitti setin yli odotusten.

Vähäiseen väkeen saatiin ihmeellisesti liikettä. Bändi soitti tyylikkään energisesti ja pientä sähläystä lukuun ottamatta alkoivat sounditkin olla suhteellisen hyvässä balanssissa.

Kun meno uhkasi hiipua, tempaisi Charon pöytään sellaisia klassikoita kuten Little Angel, Christina Bleeds, If ja Drive. Varsinkin ensiksi mainittu sinkkuhitti kahden vuoden takaiselta Downhearted-kiekolta räjäytti salin puhtaaseen ekstaasiin, vaikkei kuukausi takaperin julkaistun The Dying Daylightsinkaan sinkkuveto Religious/Delicious huonoa vastaanottoa saanut.

Timmin kutumetallin lisäksi viihdykettä tarjosi J-P:n lavakarisma ja sen hupaisat lieveilmiöt, kuten tyttöjen lavalle viskelemät pikkuhousut.

Jos Lutakossa olisi ollut torstaina tupa täynnä, olisi Charonin setti kiistämättä ollut klassikko, mutta eipä tuo niin kauaksi erinomaisesta jäänyt nytkään.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.