Cheek on sekä hylkiö että supersankari – Jare Tiihosen ura ei olisi voinut enää jatkua, koska isä opetti, että kaikessa pitää olla aina paras

Veljestä tämä päätös on ”hemmetin hieno”.

– Lopettaa silloin, kun olet paras, sanoo Jare Tiihosen minuuttia nuorempi kaksoisveli Jere Tiihonen.

Toisaalta olo on aika ristiriitainen. Eniten Tiihosta harmittaa se, ettei veljeltä tule enää uutta musiikkia.

– Tuntuu haikealta, kun se loppu lähestyy ja lähestyy. Sitten se on siinä. 20 vuotta paketissa.

Vuonna 2014 ideoitu kolmiosainen saaga päättyy tänä viikonloppuna Lahden Mäkimonttuun.

Lahden Patoniityssä vuonna 1998 Jare Tiihonen väkersi omassa huoneessaan ensimmäisiä riimejään. Kaksosveli kuuli niitä väkisinkin seinän läpi, ja kun kaksikko oli liikkeellä Lahden kaduilla, olivat riimit äkkiä täynnä Jeren nimeä.

– Kävellessä se vain räppäs ja räppäs. Riimit liittyivät aina meikäläiseen ja niissä oli jotain virnuilua.

Jare ja Jere olivat nuorena yksikkö. Aina puhuttiin Jaren ja Jeren Jaresta ja toisinpäin. Tiihosten nuoruuteen kuului olennaisesti ainakin kolme asiaa: dokaus, mimmit ja tappelu. Se oli graffitijengi BWS:n eli Boys With Stylen meininki, kun elämä oli lahtelainen versio jenkkiräppielokuvasta. Oma logo sprayattiin seiniin ja katujen kunniaa puolustettiin. Tärkeää oli myös habitus. Oli Filaa ja Adidasta, roikkuvat pöksyt ja päräyttävä lippa.

Elämäkerrassaan JHT - Musta lammas (2016) Jare Tiihonen kertoo, kuinka kantoi lukion ensimmäisenä vuonna mukanaan alumiiniputkesta valmistamaansa pamppua sen varalta, jos kilpaileva graffitijengi tai rokkarit halusivat kostaa viikonlopun kahakat.

Kohta tulee turpaan ja pahasti, ajattelen, näitä saatanan jätkiä on ihan liikaa. ”Jare, jumalauta!” huutaa tuttu ääni äkkiä. Sitten näen, kuinka Jeren nyrkki pasahtaa yhden UK-tyypin naamaan ja veri suihkuaa sen nenästä hupparin rintaumuksille. Sitten vuorossa on seuraava naama. Ja seuraava.

– Kun sanoit, että haluat puhua lapsuudesta ja nuoruudesta ajattelin että voi jee. En tykkää puhua niistä, Jere Tiihonen sanoo.

Hänen mielestään väkivaltaan kasvettiin ja se vain ”meni niin”. Tiihonen sanoo käyttäneensä lyöntejä ennen kaikkea kaksosveljensä selustan turvaamiseen.

– Minulla on edelleen huoli veljestä, vaikka olemme jo aikuisia ukkoja ja tiedän, ettei enää tarvitsisi. Olen vain tottunut elämään sillä tavalla.

Nuoruuden asenne kumpuaa Jere Tiihosen mielestä vahvasti isältä Heimo Tiihoselta.

– Isä oli kaikkea sitä. Tyttöjä, tappeluita ja ryyppäämistä. Kun kuunteli faijan sankaritarinoita, niin kai siitä tarttui jotain. Että niin kuului mennä, vaikka ei olisi aina tarvinnut.

Kun Tiihonen kävi elämäkirjaan tulevaa sisältöä läpi sen kirjoittajan Mikko Aaltosen kanssa, murehti Tiihonen sitä, ovatko kaikki tapahtumat kuvattu tarpeeksi rosoisen todenmukaisesti.

– Pitäisikö tulla lisää, kuinka törkeitä olimme? Kuinka kusipäitä? Aaltonen muistelee Prahan reissua, jossa he kävivät yhdessä läpi lähes valmista tekstiä.

Toimittajana työskentelevä Aaltonen sanoo, ettei ole aiemmin tavannut yhtä avointa julkisuuden henkilöä.

– Ensimmäisessä sessiossa Jare löi heti tiskiin, että minulla on tällainen ja tällainen diagnoosi, ja nämä ja nämä lääkkeet tällä hetkellä.

Jos tapaaminen oli terapian jälkeisenä päivänä, saattoi Tiihonen eritellä Aaltoselle, mitä he ovat terapeutin kanssa käyneet läpi.

Aaltonen vietti Tiihosen kanssa aikaa joka viikko monta tuntia. Aivan kenelle tahansa ei Tiihonen olisi avautunut. Aaltonen sanoo olleensa yksi harvoista toimittajista, jotka eivät vain kritisoineet tai pilkanneet Cheekiä.

– Jos puhutaan kriittisestä mediasta, niin Cheekiä käsittelevät jutut eivät ole olleet kovin arvostavaan sävyyn kirjoitettuja. Olin tehnyt muutaman jutun, joissa en naureskellut tai tuominnut hänen megalomaniaansa.

Jotain merkitystä saattoi olla myös sillä, että myös Aaltonen on varttunut Lahdessa.

 

Elämäkerta kuuluu kolmiosaiseen saagaan, jonka tarkoituksena on päättää Cheekin ura. Vuonna 2015 ilmestyi Alpha Omega -albumi, seuraavana vuonna kirja ja tänä keväänä elämäkerrallinen Veljeni vartija -elokuva.

Suunnitelman Tiihonen keksi, kun hän vetäytyi Blockfestien jälkeen keikkatauolle. Managerillensa Carla Ahoniukselle hän kertoi suunnitelmastaan syyskuussa 2014.

– Idea oli minusta upea ja samaan aikaan jälleen uskomattoman röyhkeä ja rohkea, Ahonius sanoo.

Cheek tunnetaan siitä, että hän on tehnyt monia asioita ensimmäistä kertaa. Kirjassaan Tiihonen kertoo, että tiesi jo ennen vuoden 2013 jäähallikiertueen alkamista haluavansa valloittaa myös Olympiastadionin ensimmäisenä yksittäisenä suomalaisartistina. Kun liput Olympiastadionille tulivat myyntiin marraskuussa 2013, varattiin kaikki loppuun 71 minuutissa. Päätettiin järjestää toinen keikka. Sekin myi loppuun 35 minuutissa. Historiallista! Lehtien otsikot loistivat. Miten sitä historiaa tehdään?

Kolmetoista vuotta ennen stadionin loppuunmyymistä Cheek esiintyi ensimmäisen kerran julkisesti Lahden Taiteiden yön Open micissä.

Biisin jälkeen harpon jätkien luo ja lyön löysän lakin päähäni kuin kämmenellisen pulunpaskaa. Hikoilen Filan hupparin alla kuin sika. -- Jengi taputtaa laiskasti, joku vislaa. Tajuan, mikä muu on muuttunut vuodessa: suurimmalla osalla on lippikset ja roikkuvat housut. Rokkareita ei näy enää missään. Lahdesta on tullut todellinen hip hop city.

Samaan aikaan, kun Tiihonen kiinnostui räpistä, kiinnostui moni muukin. Näkyvyyttä sai, kun pyöri oikeissa piireissä ja teki töitä itse. Ensimmäisen levytyssopimuksen Tiihonen sai vuonna 2003, ja seuraavana vuonna julkaistu Avaimet mun kulmille kipusi Suomen virallisella albumilistalla sijalle 19. Ensimmäisenä isona käännekohtana voidaan pitää vuonna 2008 julkaistua Liekeissä. Häpeilemätön bilebiisi valittiin The Voicen viralliseksi kesähitiksi.

Seuraava albumi Jare Henrik Tiihonen nosti Cheekin asemaa lisää. Jos mä oisin sä on Cheekin ensimmäinen platinaa myynyt sinkku, ja Emma-gaalassa 2010 tuli pysti parhaasta hiphop/rnb/dance-albumista.

Vuonna 2012 alkoi jyrkempi nousu. Vain elämää -ohjelman ensimmäisestä tuotantokaudesta tuli huippusuosittu ja sen ensimmäistä jaksoa katsoi yli miljoona katsojaa. Kukas tämä Lahdesta kotoisin oleva virnuileva nuori mies siellä televisiossa on?

– Vain elämää on kiistatta painanut paljon Cheekin uralla. Se viimeistään altisti koko Suomen hänen musiikilleen, sanoo toimittaja ja kriitikko Oskari Onninen.

Samana vuonna Cheekiltä oli tullut uusi albumi Sokka irti, jonka hitit soivat radiossa aiempaa enemmän.

 

Pakko olla paras, ikinä ei saa luovuttaa, kuului isä Heimo Tiihosen sanoma lapsillensa.

– Hän oli aina ylpeä pojistaan. Ikinä ei lytätty. Iskä oli sellainen, että hän kehu välillä vähän liikaakin, Jere Tiihonen sanoo.

– Jaren menestyksestä Cheekinä isä nautti, eikä jättänyt sitä kertomatta muille ihmisille.

Kirjaa tehdessään Aaltonen sanoi Jarelle, että hänen isänsähän on kuin joku esi-hiphoppari. Amerikkalainen machohoppari täynnä itsevarmuutta, uhoa ja ylpeyttä.

Se hip hop -kulttuuriin täydellisesti istuva isän perintö näkyy Cheekin teksteissä.

Nuori, tyylikäs ja varakas, ne sanoo et mä räppään vaan naisist, autoist ja rahasta. Mutsi kysy, luuletsä olevas James Bond,

sanoin, emmä tiedä, mut jotain samaa meis on.

Rumbassa 10/2013 julkaistussa Kuka muu muka?- albumin levyarviossa Onninen antoi albumille yhden tähden ja kirjoitti, että Cheekin haukuttu kokoomuslaisuus kiteytyy siihen, että hän osaa myydä ihmisjoukoille tuotteen, joka ei aja heidän etuaan ja jota he eivät tarvitsisi.

Levyarvion jälkeen Onnista ei päästetty Cheekin tiedotustilaisuuteen Kämp-galleriaan. Syyksi Tiihonen kertoi Iltalehdelle 19.11.2013, ettei halunnut saliin negatiivista energiaa.

– Kävin sitten ottamassa Cheekin levyn kanssa kuvan Kämpin ovella. Olen saanut kuulla paljon vitsejä siitä. En tietenkään ottanut henkilökohtaisesti sitä, Onninen sanoo.

Kritiikkiin artisti on itse sanonut, ettei häntä vain ymmärretä. Karjalaisen jutussa 15.4.2018 Tiihonen sanoi, ettei pilkettä hänen silmäkulmassaan nähdä.

Cheekin musiikin pyrkimystä ja tapaa kirjoittaa riimejä Onninen sanoo ymmärtäneensä paremmin luettuaan Aaltosen kirjan.

– Mitä enemmän olen Cheekiä miettinyt, sitä paremmin olen ymmärtänyt, kuinka hänen musiikkinsa toimii.

Mitään hän ei silti muuttaisi viiden vuoden takaisesta kirjoituksestaan.

Aaltosen mielestä Cheekin musiikkia voi ymmärtää paremmin, jos oivaltaa sen, että sanat kumpuavat vahvasti Tiihosen elämästä. Ei niin, että hän olisi ensin keksinyt itselleen supermiehen ja hylkiön hahmon, jolle tarinoi. Cheek on hylkiö ja supermies samaan aikaan, Aaltonen sanoo.

– Hylkiön roolilla Jare on voinut näyttämisen halun avulla vapauttaa sen supermiehen.

Aaltosen mielestä Cheek on Jare tietyt ominaisuudet äärimmilleen vietynä. Ei siis mikään vastakohta, muttei aivan niin överi lesoilija.

– Eihän sitä pintaa tarvitse kuin vähän raaputtaa, niin sieltä paljastuu täysverinen katujätkä. Maanläheinen kaveri, joka grillaa kotona HK:n sinistä, jos ei muuta löydy jääkaapista.

Sitä Tiihonen kerran nimittäin Aaltoselle tarjosi yhdessä kirjasessiossa.

– Jare naureskeli itsekin, ettei ole kovin Cheekiä syödä HK:n sinistä.

 

Tiihosten isä kuoli vuonna 2012 yllättäen kalareissulla. Jare oli silloin Rumban haastattelussa, Jere treenaamassa. Molemmille pojille äiti yritti soittaa ensin monta kertaa peräkkäin. Silloin veljekset arvasivat, että jotain on käynyt.

– Kun soitin takaisin, tajusin jo mitä on tapahtunut ennen kuin äiti ehti sanoa mitään.

Kirjassaan Jare kertoo, kuinka oli ajatellut tekevänsä haastattelun ensin loppuun, kunnes tajusi, ettei siitä mitään tule ja lähti ajamaan Lahteen.

Äidin luona koolla olivat myös sisarukset Heidi, Markus ja Theresa. Yhdessä he muistelivat Heimoa, ja tekevät sitä vieläkin usein.

– Isällä on ollut meihin yllättävän vahva vaikutus. Niin hyvässä kuin pahassa, Jere Tiihonen sanoo.

Jälkeenpäin hän sanoo ymmärtäneensä, että jotkin isän opit olisi ehkä kannattanut ohittaa. Hän sanoo silti, ettei kadu periaatteessa mitään.

– Olemme jutelleet broidin kanssa, että ilman niitä tapahtumia ja sitä elämää, emme olisi tässä pisteessä nyt. Ne kasvattivat tietynlaisen ihmisen. Itsevarman.

Ja ihmisen, jonka pitää vain nousta, ei koskaan laskea. Se on keskeinen syy, miksi Cheek halusi päättää uransa nyt, Aaltonen sanoo.

– Jare mieluummin lopettaa kuin kokee sen, kuinka keikkapaikat ja biisien striimausmäärät Spotifyssa väistämättä pienenisivät. On luonnonlaki, ettei Cheek voi pysyä vuosikausia samassa asemassa.

Elämäkerrassaan Tiihonen kertoo, että hän haluaa olla mieleltään joko high tai low. Hän ei ollut esimerkiksi täysin tyytyväinen Jare Henrik Tiihonen 2 -albumiin, koska elämä oli silloin, ainakin osittain parisuhteen takia, liian tasaista.

Aaltosen mielestä kaksisuuntainen mielialahäiriö on sekä vaikeuttanut että ollut hyödyksi Tiihosen uralla.

– Jos hän olisi ollut tasaisempi persoona, hän olisi tuskin saavuttanut kaikkia näitä asioita.

Kolmiosaisen saagan onnistuminen oli Tiihoselle ehdottoman tärkeää. Sen epäonnistuminen olisi ollut katastrofi henkisesti, Aaltonen sanoo.

– Hän ymmärsi, että onnistuessaan hän jättää suomalaisen popmusiikin historiaan sellaisen jäljen, jota ei ole tähän mennessä tehty.

Veli on tästä samaa mieltä.

– Kun on perfektionisti, niin aina pitää tehdä isommin ja paremmin. Mitä tässä olisi voinut tehdä seuraavaksi? Minä en tiedä.

Onnisen mielestä spektaakkelimaiset keikat paisuttivat kuvaa Cheekin suosion suuruudesta, mutta jo Suomen Spotifyn soitetuimpia kuuntelemalla voi kuulla Cheekin jättämän jäljen.

– Räppielementtien tuominen valtavirtamusiikkiin voi tapahtua vain kerran, Onninen sanoo.

Pidetäänkö kahden vuoden päästä sittenkin tiedotustilaisuus, jossa Cheek julistaa tulleensa takaisin vahvempana ja isompana kuin koskaan?

Ei, ei, ei ja ei sanovat kaksoisveli Tiihonen, toimittaja Onninen, manageri Ahonius ja kirjailija Aaltonen.

– Haluaisitko itse 100 000 eurosta eroon? veli kysyy.

Tiihonen tosiaan lupasi maksaa Tuomas Enbuskelle 100 000 euroa Enbuske, Veitola & Salminen -ohjelmassa, jos hän esiintyy seuraavan 15 vuoden aikana.

Onninen sanoo, ettei usko minkäänlaiseen comebackiin ainakaan 10 vuoteen.

– Jokin yksittäinen pistokeikka voi olla vain poikkeustilanteessa, mutta uutta kiertuetta tai musiikkia ei varmasti tehdä tämän kaiken jälkeen.

Näin uskoo myös Ahonius.

– Kun Jare on tehnyt päätöksen, niin ei hän ole sitä koskaan pyörtänyt.

Myös Aaltonen vetoaa Tiihosen luonteeseen. Olisi sitä vastoin tehdä toisin kuin on luvannut, Aaltonen sanoo.

– Tämä tietysti koskee vain Cheekiä, Jaren alter-egoa. Jarena hän voi toki tehdä mitä haluaa.

Asia, jota Cheek ei ole vielä saavuttanut, jos peilataan hänen tarinaansa jenkkiräppikertomukseen, on levy-yhtiömogulin status, sanoo Onninen. Tiihosen levy-yhtiön Liiga Musicin ensimmäinen kiinnitys Lukas Leon onkin pysynyt Spotifyn kärkipäässä koko kesän.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .