Children Of Bodom 28.12.2000

Välipäivien kovin paukku pamahti joulukuun 28. päivän iltana Jyväskylän Tanssisali Lutakossa, kun Children of Bodom tuli vaatimaan Suomen kovimman hevibändin titteliä Hämeen hunneilta. Loppuunmyyty sali (jonne jotkut yrittivät jopa väärennetyillä tiketeillä), yleisön ohran voimalla taltutettu kaamosajan angsti sekä orkesterin tinkimättömän energinen lava-akti olivat aineksia erinomaisen virkistävälle kokemukselle uuden vuoden kynnyksellä.

Illan Bodom-järvellä aloitti piskuisen kosketinsoittajan, Janne Wirmanin ilmoille loihtima hupailu, Miami Vice -heitto Crockett's Theme. Kun loput orkesterista eli vokalisti-kitaristi Aleksi Laiho, kitaristi Alexander Kuoppala, basisti Henkka Blacksmith sekä rumpali Jaska Raatikainen olivat asettuneet lähtökuoppiinsa, vaihtui ilveily niin tylyksi tärinäksi, että ohralla oli ongelmia pysyä lasissaan.

Bodomin noin puolentoistakymmenen biisin setissä oli yllättävän vähän uuden pitkäsoiton, Follow The Reaperin kappaleita. Itse huomasin bändin soittaneen Bodom After Midnightin lisäksi ainoastaan Follow the Reaperin sekä Every Time I Dien. Parhaimmillaankin uuden levyn osasto muodosti vain kolmanneksen biisilistasta.

Lutakossa luotettiin vanhoihin, hyviksi havaittuihin viisuihin. Red Light in My Eyes pt 1 sekä 2, Deadnight Warrior sekä salin räjäyttänyt Touch Like Angel of Death olivat varmaa Something Wild -osastoa. Hatebreederilta kuultiin mm. Warheart, vuodenaikaan sopiva Silent Night, Bodom Night, Towards Dead End sekä keikan päättänyt ja yleisön villiinnyttänyt Downfall.

Bodomin kaltaisen, melodioilla pelaavan orkesterin keikan onnistumisen kannalta on tärkeää, että ylenpalttinen volyymin käyttö ei peitä alleen korkeampia ääniä, eritoten kitara- ja urkusooloja. Lutakossa tämä ongelma saatiin kohtuullisen hyvin hoidettua. Ainoastaan setin alussa rummut uhkasivat peittää muun soitannon. Edes loppua kohden nouseva äänentaso ei saavuttanut kriittisiä desibelilukemia.

Vanhempi väki seurasi hieman huvittuneena Aleksi Laihon provosoivia välispeakeja, mutta tanssilattian puolelle miehen rivoudet upposivat kuin häkä. Kirosanojen huudattaminen yleisöllä tai rumpalille v-tun haistattaminen eivät ehkä ole Lutakon historian nerokkaimpia heittoja, mutta ne tuntuivat siitä huolimatta toimivan: yleisö teki kiltisti tuhman teon ja mylvi kuin lauma romantiikan lumoamia sonneja. Laiho taitaa myös yleisön kosiskelun. Mies puhui yleisölle kuin rakastaja petikumppanilleen: rivosti, provosoivasti ja imartelevasti.

Children of Bodom on ehdottomasti parhaimmillaan livebändinä. Äijien energinen ulosanti, taidolla soitetut biisit sekä koko ajan kehittyvä liveshow antavat yleisölle tavaraa koko rahan edestä. Tuoretta kikkailua oli Laihon ja Wirmanin, joidenkin mielestä ehkä hieman korni, mutta yhtä kaikki viihdyttävä, sooloskaba: Wirman taiteili ensin uruillaan satunnaisen melodian, jonka Laiho sitten parhaansa mukaan toisti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.