Deathchain, Pain Confessor 13.4.2006

Kun pääsiäistä vielä odoteltiin, vastaanotettiin Lutakossa hurja ryöppäys savolaista vauhtimetallia. Deathchain on rajojemme sisäpuolella parhaiten menestynyt uuden sukupolven death/ thrashmetal-yhtye, saavuttaen syksyllä julkaistulla Deathrash Assault -kakkosalbumillaan peräti pientä listamenestystä.

Yhtyettä oli Jyväskylässä vastassa parin sadan ihmisen yleisö, joka korvasi tungoksen innokkuudella. Deathchain oli vetänyt paikalle runsaasti myös nuoria faneja, jotka linnoittautuivat eturiviin "Death is alive" -tekstillä varustetuissa t-paidoissaan.

Tuo uusien Deathchain-paitojen teksti toi iltaan edes hitusen pääsiäistunnelmaa.

Vauhdin voima pysyi hallussa

Illan aloitti Pain Confessor. Yhtye tarjosi turvallista, runsain melodioin ja ruotsalaisvaikuttein höystettyä metalliaan. Pain Confessorin musiikin hyvät puolet korostuvat livetilanteessa, mutta valitettavasti rivakammissa kappaleissa ääni sotkeutui, eikä tärkeästä rumpukompista kuulunut juuri muuta kuin bassorumpu ja symbaalit.

Deathchain aloitti debyyttilevynsä kestosuosikilla Rabid Vulturesilla, mikä esitteli kättelyssä kaikki yhtyeen vahvuudet: tarkat ja nopeat riffit, armottoman rummutuksen ja raa'an laulun. Seuraavassa kappaleessa, Lepra Lordissa, yhtye kiristi tahtia ja biisi kellotettiin varmasti parikymmentä sekuntia levytettyä versiota nopeampana.

Tahdin kiihdyttäminen keikoilla on suotavaa Deathchainin kaltaisille äärimmäisyyksiä musiikillaan tavoitteleville yhtyeille, ja vaikka bändi muutamassa ohimenevässä hetkessä tuntui sokaistuvan vauhdilleen, sai taitavana rumpalina tunnettu Kassara (yhtyeen jäsenet tukeutuvat yhä pseudonyymeihin) paketin aina pysymään koossa.

Erityinen kiitos on suotava myös äänimiehelle, joka sai pidettyä soundin riittävästi kasassa, eikä ääni puuroutunut edes nopeimmissa biiseissä.

Liian tutut lainabiisit

Illan päättivät lainabiisit. Kitaristi Corpsen - jonka hevihabitus noin metrin tukalla ja puolen metrin parralla saavuttaa vuosi vuodelta uusia uskottavuuden tasoja - tulkitsema Sodom-laina Remember The Fallen rauhoitti hieman tahtia ennen Slayer-teoksia Black Magic ja Raining Blood.

1980-luvun lainabiisit sopivat loistavasti Deathchainille. Valinnoissa yhtyeen toivoisi kuitenkin käyttävän enemmän mielikuvitusta ja erityisesti vaihtelua. Lisäksi keikan olisi toivonut loppuvan yhtyeen omaan tuotantoon.

Deathchain kirjoittaa parhaillaan uusia kappaleita kolmannelle levylleen, ja nykykonseptilla yhtye menestyy vielä ainakin yhden kerran. Jotain rohkeampaa ja vaarallisempaa yhtyeen soisi jatkossa luovan, sillä tahtia ei voi aina kiristää ja vauhtiinkin turtuu. Mutta niin kauan kun "pitti" lavan edessä pyörii, on menoa ilo seurata.