Deathroit-metallifestari 27.-29.5.2004

Puoli vuotta oli kulunut edellisestä ja samalla ensimmäisestä Tanssisali Lutakon Deathroit metallifestarista. Kesän kynnyksellä oli jälleen aika uudelle mittelölle, mutta sinänsä laadukkaalla tapahtumalla oli mutkia matkassa.

Kolmipäiväisen metallipläjäyksen ensimmäinen ilta oli esiintyjiensä puolesta sangen mukavaa katseltavaa. Kekkerit potkaisi käyntiin tuoreempi industrialhenkistä teknometallia junttaava Scorngrain. Pojat selvisivät rupeamasta tasokaasti ja huumor'mielellä, vaikka akti ei sangen vähälukuista yleisöä liiemmin tuntunut kiinnostavan.

Illan ronskeimmasta menosta vastasi Finntroll. Ankea yleisömäärä ei jäänyt laulaja Wilskaltakaan huomiotta, mutta silti mies jaksoi turista mukavia ja pitää tunnelmaa katossa. Oluesta, saunasta ja mehtäläismeiningistä siirryttiin illan päätteeksi hieman hienosyisempään mättöön, kun lauteille nousi hektisen roudaamisen ja soundcheckaamisen jälkeen Maj Karman Kauniit Kuvat.

Tukala aikataulu aiheutti bändille tukun pieniä teknisiä ongelmia, mutta muuten MKKK lätkäisi yleisöä laatukeikalla. Erityisen onnistuneen setistä teki paitsi Lutakossa jo lähes itsestäänselvyytenä pidettävät hyvät soundit niin myös valoteknikon onnistunut näkemys. Päälle Ylpön teatraaliset maneerit sekä Savolaisen antaumuksellinen rumputyöskentely, niin kasassa oli eittämättä yksi Dethroitin huippuhetkistä.

Tanssilattialla jopa rockkonsertin makua

Perjantain bändit nokittivat oikein olan takaa Karman panoksen päälle. Vaikka yleisömäärät olivat yhtä ankeita kuin torstainakin takasivat laadukkaat esiintyjät hyvän fiiliksen säilymisen. Kotimaisen punkin klassikko Rytmihäiriö sai kyseenalaisen kunnian soittaa tyhjälle lattialle ja muutaman headbangerin ilmaantuminen lavan edustalle setin loppupuolella saikin orkesterissa aikaan varsin positiivisen reaktion.

Punkkia seurasi parin setin verran tyylikästä rock'n'rollia. Mannhai repäisi tymäkän kahdeksan biisin setin. Jyväskylän oma Sunride rokkasi hivenen pidempään. Kumpikin bändi suoriutui urakasta yli odotusten.

Mannhain Joanitorin ääni oli suorastaan ilmiömäisessä vireessä miehen kirkuessa säestystä bändin muhkean stonerin tahdissa. Vaikka henkilökohtaisesti Mannhai putosi paremmin, diggasi yleisö Sunriden suoraviivaisemmasta väännöstä. Tanssilattialla alkoi olla jopa rockkonsertin makua.

Illan kiistämätön päätähti oli kovassa nosteessa oleva Mokoma. Laulaja Marko Annala summasi monien mietteet hilpeällä vitsailullaan: "Hienoa, että tulitte katsomaan meitä Metallican sijaan. Mäkin myin oman lippuni, että pääsen katsomaan Mokomaa."

Vaikka puskaradio kertoikin Metallican jyränneen stadionilla, ei Mokoma varmasti jäänyt kauas vaikka mittakaava oli jokseenkin pienempi. Orkesteri paukutti trashiaan vapautuneesti, raivolla ja ennenkaikkea taidolla. Yleisöäkin piisasi hengenpitimiksi ja sen ansiosta Mokoma intoutui jopa kahden encoren settiin.

Ankeat yleisömäärät hyydyttivät

Jos lauantain ajatteli tuovan jonkinlaista vapahdusta ankeille yleisömäärille niin metsään meni. Päätöspäivänä meno oli lopultakin siinä nimen mukaisessa death metallissa. Eli asennetta ja energiaa oli tarjolla, mutta syystä tai toisesta huumori alkoi loppua lavalla ja virta katsomon puolella.

Total Devastation sekä Deathchain nakkasivat lauteilta tanakat ja taidokkaat setit, josta ei puuttunut vanhan liiton meininkiä. Vähälukuinen yleisö ei vain jaksanut nostaa katsettaan olutmukeistaan, joten bändit keskittyivät soittoonsa ja jättivät pelleilyt toiseen kertaan.

Paikallinen grindsuuruus Sotajumala ei tyytynyt seuraamaan sivusta laimeaa menoa vaan lappoi pökköä pesään, mutta ehkä hieman väärällä taktiikalla. Laulaja 105:n vetoomuksista pistää liikettä niveliin ja ääntä ilmoille kuulsi pikemminkin turhautuminen kuin innostaminen.

Illan onnistuminen oli viimeisen kortin varassa, kun nuo metallin rannanjärvet, Diablo nousi lauteille. Ikään kuin viimeisenä keskisormen heilautuksena, ensimmäisen kappaleen aikana saatiin todistaa semmoista harvinaisuutta kuin bassonrummun kalvon halkeamista. Tilalle löytyi vartissa uusi ja setti pääsi jatkumaan.

Diablo suoriutui olosuhteisiin nähden hyvin, Nygårdin läppä lensi ja virtaa piisasi. Soundit olivat vähän hakusessa, mutta tässä vaiheessa moinen ei jaksanut enää rassata. Diablon positiivisen aggressiivinen rypistys oli hyvä päätös Deathroitille.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Tänään

Energiaa pursuava, nyt eläköityvä Seppo Pulkkinen on kokeillut tavallistakin elämää – sitten Merja-vaimo sanoi soittavansa Happeelle, että "tulkaa hakemaan se pois täältä"

Marko Ahosen tärpit: Medusan isku on iskevä toimintaelokuva järjen kera, mikä on valitettavan harvinaista

Tuula Purasen pakina: Ravintoloiden aukioloajat ovat paluu hyvään aikaan

Korona-aika synnytti salavirkkaajia – Suomen käsityön museo kerää poikkeusajan käsityökokemuksia tulevien sukupolvien ihmeteltäviksi

"Niin hieno tunne, että pelkästä ajatuksesta tulee kylmät väreet" – Tässä harrastuksessa opetellaan kaksi lajia erikseen ja vasta sitten pääsee itse asiaan

Marko Ahosen tärpit: Joanna Lumley tutustuu kätkettyyn Karibiaan kaksiosaisessa matkailuohjelmassa

Tiesitkö, että Jyväskylän Harju syntyi muinaisesta Ancylusjärvestä? Eero Kuusela kertoo Harjun historiasta

Suomalaiskuvaaja tekee töitä maailmantähtien kanssa – Mika Orasmaa on kuvannut BBC:n suosikkisarjan kalleimman kohtauksen ja joutunut Samuel L. Jacksonin vihanpurkauksen kohteeksi

Marko Ahosen tärpit: Joukko brittejä kokeilee uutta elämää Kreikan upeissa maisemissa

Kuoliko Kultasormen näyttelijä kultamaalin vuoksi? Näkyykö Simban takana härski teksti? Marko Ahonen listasi kymmenen sitkeää myyttiä elokuvamaailmasta

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.