Diablo, Hateform 18.2.2006


Kun Children Of Bodom ja Nightwish esiintyivät esikoislevyjensä tiimoilta Jyväskylässä helmikuussa 1998, ravintola Ilokiven alakerrassa, muistan Jämsänjokilaakson metallimusiikkipiireistä tutun Virtasen kaupanneen Diablo Brothers -yhtyeen Aggressive machinery -demoa kymmenen markan hintaan. Ei tullut kauppoja.

Pikakelausta kahdeksan vuotta ja Rainer Nygårdin, Marko Utriaisen, Heikki Malmbergin sekä Aadolf Virtasen - saman Virtasen - muodostama Diablo esiintyy Lutakossa ääriään myöten täyteen pakkaantuneelle salille. Bändin uusin, neljäs levy Mimic47 nousi tammikuussa suoraan listaykköseksi, ja Lutakon-keikkakin oli loppuunmyyty jo toista viikkoa etukäteen.

Tästä isommaksi hankala saada

Lämmittelijän tehtävä oli annettu länsisuomalaiselle Hateform-yhtyeelle, jolla on takana vasta yksi demojulkaisu. Yhtyeen death metalliin perustuvan ja thrash metallilla maustetun musiikin energia välittyi yleisöön kohtalaisesti, vaikka materiaali tuntematonta vielä onkin. Ensikosketuksen perusteella biiseistä toivoisi saavan löysät pois, minkä myötä Hateformista tulisi varmasti vielä iskevämpi kokoonpano.

Hiihtomaailman termejä ominut Diablo siteeraa levynkannessaan Juha Mietoa, ja viime viikolla käynnistynyt yli 20 keikan kiertuekin on nimetty Piirikunnallisiksi sonninhiihdoiksi. Keikalla kuultiin myös radioselostus kuuluisasta Lake Placidin olympialaistappiosta, jota kunnioittaen uuden levyn kansiin kappaleiden kestotkin on merkattu sadasosan tarkkuudella.

Yhtyeen aloittaessa puoli kahdentoista aikaan, tiesi heti että Diablon sukseessa on onnistunut voitelu. Bändi on ennenkin soittanut täysille saleille ja se tiedetään erittäin hyväksi keikkabändiksi, mutta lauantai-iltana tunne oli jo se, ettei Suomessa metallihommaa voi enää isommaksi saada.

Taika murtui viimein

Illan kappalevalinnat keskittyivät Mimic47-levyyn, jonka yhdestätoista biisistä kuultiin lauantaina peräti kahdeksan. Jo aiemmilla levyillä oman tyylinsä löytänyt yhtye on jalostanut ilmaisuaan julkaisu julkaisulta, ja myös keikalla kuultuina uudet biisit erottuivat edukseen monitasoisempia ja ilmeikkäämpiä.

Diablo aloitti odotetusti uuden levyn voimakkaalla avauksella, Shadow world -biisillä. Sitä seuranneet Icon of flesh ja Read my scars -biisit osoittivat heti keikan alussa myös Diablon ainoan heikkouden, kappaleiden turhan samankaltaisuuden. Se ei kylläkään haittaa, jos tykkää ja etenkin keikkatilanteessa, voimakkaiden riffien vietäväksi on helppo antautua. Lutakossa yleisö ottikin bändin heti niin innostuneesti vastaan, että laulaja-kitaristi Nygård uskoi jo keikan alussa "Lutakon-taian murtuneen". Aiemmilla vierailuillahan bändillä on aina ollut pientä epäonnea Lutakon lavalla.

Lähes puolentoista tunnin keikka sujui tehokkaasti, eikä yhtyeen taitavasti, tarkasti yhteenhioutuneesta esiintymisestä ole pahaa sanottavaa. Biisien välissä Nygård on hyvä supliikkimies, ja kappaleiden esittely sujuu mieheltä varmuudella. Musiikillisesti taito on olematon sivuseikka, mutta esiintyjälle se on ehdottomasti vahvuus.

Ainoa miinus keikasta menee yhtyeen valoshow'lle, jossa tarjottiin migreenistroboja niin paljon, että harmitti ettei tullut otettua hitsikypärää mukaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.