Disfear, Unkind, Sunride 17.1.2004

Lauantaina Tanssisali Lutakossa oli tarjolla epätasainen kolmen suora. Illan aloitti punk/hardcore -osaston orkesteri Unkind, jota seurasi paikallinen rocksuuruus Sunride. Illan päätti pientä legendan statusta nauttiva ruotsalainen hardcore -ryhmä Disfear.

Vaikka hämeenlinnalaisella Unkindilla on plakkarissa vasta yksi pitkäsoitto, ovat kundit ehtineet noin kahdeksan bändivuotensa aikana heittää melkoisen läjän keikkoja. Tämä näkyi myös Lutakon suorituksessa. Ukot paiskasivat puolityhjälle salille ytimekkään punk-setin, josta ei asennetta tai taitoa puuttunut.

Kahden tulen välissä

Sunride ei ollut pekkaa pahempi, mitä taitoon ja lavakarismaan tulee, mutta kahden rujommanpuoleisen hc-setin välissä melodinen, vaikkakin raskas rock saattoi kuulostaa pliisummalta kuin mitä itse asiassa olikaan.

Uutta levyä enteillen Sunride soitti peräti kolme uutta biisiä, joista varsinkin viimeinen ja samalle setin päättänyt kipale on omiaan lisäämään tekstuuria Sunriden muutoin suoraviivaiseen esiintymiseen.

Illan pääesiintyjä, ruotsalainen Disfear on orkesteri, jota on hankala lokeroida jo pitkän historiansakin puolesta. At The Gatesissa ja The Crownissa vaikuttanut vokalisti Tomas Lindberg on mies, joka määrittää Disfearia aivan omalla tavallaan.Vastikään uuden älpeen julkaissut Disfear on aivan yhtä hyvin hardcorea kuin death'n'rollia, mutta taustalta löytyy elementtejä death metallista punk-rockiin.

Disfearin rautainen viisikymmenminuuttinen

Disfear heitti rautaisen setin, vaikka pituutta sille ei kertynyt kuin 50 minuuttia ja rapiat. Keikan alkamisajankohdallakin saattoi olla vaikutusta yleiseen vireystasoon: puoli yksi yöllä tuntuu jotenkin älyttömältä.

Soundit olivat kuitenkin Disfear-miehillä jetsulleen hollilla, alapäätä oli mukavasti, mutta ei niin, että riffit olisivat puuroutuneet tai riipivät soolot kadonneet.

Tomas Lindberg on varmasti yksi alan mukavimmista miehistä. Ukko jaksoi kiitellä yleisöä paikalle tulemisesta, lavan eteen siirtymisestä, kuuntelemisesta ja levyn ostamisesta - joka kappaleen jälkeen. Lindbergin esiintyminen oli niin sympaattista, että koko setistä jäi aivan uskomattoman hyvä fiilis. Olisi kiva päästä paikalle, kun Disfear seuraavan kerran esiintyy täydelle salille.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.