Don Johnson Big Band 23.11.2006

Viimeksi keväällä Jyväskylässä vieraillut Don Johnson Big Band on noussut määrätietoisen työn ansiosta yhdeksi suomalaisen populaarimusiikin kuumimmista nimistä. Vauhdikkaista keikoistaan tunnettu yhtye on ehtinyt julkaisemaan 2000-luvun aikana kolme albumia, joista tuorein ilmestyi viime huhtikuussa.

Torstain keikka veti Tanssisali Lutakkoon kohtuullisen määrän kuulijoita, mutta ilta ei ollut lähelläkään loppuunmyytyä. Suurimman suosion ajoista on tultu hieman alaspäin. Tällä kertaa Don Johnson Big Band kiertää Suomea hieman tavallisesta poikkeavan lämmittelijän kanssa. Mies ja kitara -pohjalta esiintynyt Alaska Kalan aloitti illan soittamalla varsin tyylipuhdasta deltabluesia. Muun muassa politiikasta, naisista, tupakoinnista ja Hyvinkäästä laulanut Kalan ujutti settiinsä myös Jimi Hendrix- lainan Hear My Train A-Comin`. Puolituntinen setti oli hienoa kuunneltavaa ja upposi yllättävän hyvin yleisöön. On mukava havaita että tällaisia genrerajat ylittäviä ratkaisuja uskalletaan tehdä.

Bluesvalistuksen jälkeen yleisö oli kypsä Don Johnson Big Bandille. Setti lähti käyntiin uuden levyn kappaleella Last Things ja heti perään kuultiin vanhempi Salt Water.

Yhtyeen keikoilla on totuttu näkemään vierailijoita, eikä torstai ollut tässä suhteessa poikkeus. Perusnelikkoa vahvistivat kaksi perkussionistia, beatbox- ihme Felix Zenger ja monesta yhteydestä tuttu Emma Salokoski. Salokosken ääni pääsikin oikeuksiinsa heti alkukeikan aikana Island Girl -kappaleessa, jonka ajaksi myös Kalan nousi lavalle.

Keikan edetessä tunnelma rentoutui entisestään ja ihmiset nauttivat. Bändi ei ole missään nimessä päässyt rutinoitumaan kovasta keikkatahdista huolimatta. Yhtye maustoi keikkaansa myös yllättävämmillä vedoilla. Busy Relaxin'in jälkeen kuultu Zengerin huikea beatbox-soolo päättyi valtaviin aplodeihin. Deee-Lite -cover Groove Is In The Heart oli mainio valinta ja pisti tanssijalan liikkeelle. Varsinaisen setin päättänyt Road oli selvästi yksi illan odotetuimmista kappaleista, mutta jäi esityksenä hieman puolitiehen.

Encoret tarjosivat yleisölle varsinaisen sillisalaatin. Sielukkaasta herkistelystä edettiin vauhdikkaan beatbox-sirkuksen kautta keikan päättäneeseen rytmi-ilotteluun, jonka ajaksi lavalle nousi myös rumpali Olavi Louhivuori. Keikan loppupuolisko olikin mainiota kuultavaa ja esitteli Don Johnson Big Bandin ennakkoluulottomimman puolen.

Miltei parituntiseksi venynyt keikka osoitti, että Don Johnson Big Band on edennyt hyvin kauaksi hiphopista. Yhtye ammentaa vaikutteita monesta eri rytmimusiikin alalajista. Niiden pohjalta syntyvälle keitokselle on vaikea löytää vertailukohtia ja hyvä niin. Oman tiensä kulkijoita tarvitaan musiikissa aina.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.