Elektron pioneeri voimissaan

Flow Festival

Kraftwerk, Acid Symphony Orchestra ja Aavikko

Helsingissä 13.8.2009

Kuudetta kertaa järjestettävä Flow Festival sai torstaina hienon startin, kun Suvilahden voimalaitoksen katveessa esiintyi elektronisen musiikin kaikkien aikojen merkittävin nimi, Kraftwerk. Yhtyeen vaikutusta kyseiseen genreen on vaikea yliarvioida, sillä se ehti tekemään miltei kaiken ennen muita.

Myös ensimmäisenä esiintynyt Aavikko on paljosta velkaa saksalaispioneereille. Lo-fi-kaahauksesta avaruusajan diskoon siirtynyt siilinjärveläistrio ei soittanut kuin reilun puolen tunnin setin, josta suurin osa jäi allekirjoittaneelta näkemättä. Päällimmäisenä mieleen jäi tietysti vuosien takainen Viitostie-hitti, sillä se sai tällä keikalla aivan uusia merkityksiä.

Aavikon jälkeen lavalle asteli Jori Hulkkosen johtama Acid Symphony Orchestra. Kyseessä on kymmenen bassosyntetisaattorin ja yhden rumpukoneen voimalla pyörivä allstars-kokoonpano, jonka "kapellimestarina" Hulkkonen toimii. Improvisaatioon perustunut keikka ei ollut mikään musiikillinen riemuvoitto, mutta se ei ollut tarkoituskaan. Vodkapulloja kierrättävä, tummiin pukeutunut äijälauma oli lavalla kuin houseen hurahtanut Lapinlahden Linnut.

Illan pääesiintyjää saatiin odottaa iltahämärään asti, mutta lopulta vaalean esiripun takana alkoi tapahtua. Pitkän hiljaisuuden jälkeen koneääni toivotti yleisön tervetulleeksi, ja ilmoille kajahtivat Die Mensch-Maschinen ensimmäiset sävelet.

Näin yhtyeen edellisen kerran kuusi vuotta takaperin Helsingin Jäähallissa, ja täytyy sanoa, että torstain show oli alusta alkaen hyvin samankaltainen. Suurin muutos oli tapahtunut kokoonpanossa, sillä nelikon toinen alkuperäisjäsen, Florian Schneider, tippui kyydistä vuosi sitten.

Nyt bändi on kokonaan Ralf Hütterin vastuulla, mutta toisaalta Kraftwerk on aina ollut ennen kaikkea hänen luomuksensa.

Tämänkertainen puolitoistatuntinen sisälsi kaikki yhtyeen olennaisimmat teokset viimeisen kolmenkymmenenviiden vuoden ajalta: Tour De France, Autobahn, Computer World, Neon Lights, Das Modell, Radio-Activity, Trans-Europe Express ja niin edelleen. Ei mitenkään yllätyksellinen kattaus, mutta erittäin toimiva.

Staattisesti esiintynyt saksalaisnelikko ei itsessään ollut erityisen mielenkiintoista katsottavaa, mutta onneksi yleisölle tarjottiin runsaasti muita visuaalisia virikkeitä. Yhtyeellä oli mukanaan koko lavan levyinen, jättimäinen screeni, jolle heijastettiin kappaleiden teemoihin soveltuvaa kuvastoa. Kuva ja ääni tukivat toisiaan täydellisesti, ja lopputulos oli jotakin unohtumatonta. Kone-estetiikka vietiin äärimmilleen The Robots -kappaleessa, kun lavalle tuotiin neljä robottikloonia, jotka hoitivat "esiintymisen" varsinaisen bändin vaihtaessa ylleen virtaviivaisia fosforipukuja.

Illan viimeinen numero oli Music Non Stop, jonka myötä miehistö alkoi häipyä yksi kerrallaan lavalta. "Auf Wiedersehen", viimeisenä tiskinsä ääreen jäänyt Hütter huikkasi, ja poistui takavasemmalle. Mitään muuta hän ei illan aikana sanonutkaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.