Entombed ja Viikate 30.3.2002

Ruotsalainen deathmetal / hardrock -yhtye Entombed liikkuu samoilla mustilla vesillä kuin esimerkiksi Slayer tai Sepultura. Esikuvilleen Entombed ei suuruusluokaltaan aivan vedä vertoja, mutta pohjoismaisella asteikolla orkesteri on siitä isommasta päästä.

Entombed on volyymiltaan sitä luokkaa, että pienimuotoisen Suomen-kiertueen päätöskonsertti Jyväskylässä osoittaa jo hyvää tahtoa. Ei siis ihme, että Lutakko oli lauantaina sanalla sanoen täyteen ammuttu.

Kunnianarvoisena lämmittelijänä päitä silitteli Viikate, joka pääsi ääneen muutaman standardin verran . Viikatteella on takkinsa uumenissa hittejä, jotka toimivat aina, kuten Marrasvalot ja Alakulotettuja tunnelmia. Tähän kastiin on nouseva myös lauantaina kuultu tuore ep-kappale Kevyesti keskellä päivää.

Viikate on terävöittänyt antiaan viime aikoina toden teolla. Orkesteri ei kaikesta pätevyydestään huolimatta ollut lauantaina ilmeinen yleisömagneetti.

Lämmittelijäksi yhtye oli kuitenkin luonteva valinta, sillä Viikate tunnustaa olevansa paljon velkaa Entombedin raskaalle soundille.

Pahaenteinen mutta loistava pala Chief Rebel Angel mystisine sydämenlyönteineen aloitti setin. Jämäkkä startti sai yleisön ottamaan ruotsalaiset vastaan asiaankuuluvalla innostuksella. Koko konsertin ajan lavan edusta oli vaaravyöhykettä, jonne ei pienellä ihmisellä ollut asiaa. Nähtiinpä eräskin Kaarle Viikate diggailemassa Entombedia eturivin tuntumassa.

Entombed antoi yleisölle mitä sille kuului. Tahti oli armoton. Kappaleet soitettiin niiden edellyttämällä päättäväisyydellä. Pitkästä aikaa yleisön mielenkiinto pysyi yllä aivan viimeisiin voimasointuihin asti. Lyhyesti sanottuna homma toimi.

Illan aikana fiilisteltiin 16 Entombed-hittiä ja yksi coverkappale. Albumit olivat edustettuna ensimmäisestä klassikosta Left Hand Path (1989) uusimpaan Morning Stariin (2001) asti. Settilistasta jäi uupumaan ainoastaan Same Difference -pitkäsoitto, jota yhtye pitää jonkinasteisessa pannassa.

Entombedin erottaa tyylillisesti sen monitahoisista metal/rock -kappaleista, joissa tahtilajit ja eri osiot vaihtuvat usein. Tämä asettaa haasteen etenkin rumpali Peter Stjärnvindille. Ei liene yllätys, että mies selviytyy tontillaan mallikelpoisesti, samoin kuin muu orkesteri. Livekokemusta Entombedilta ei ainakaan puutu.

Esiintyminen on hioutunut vähäeleiseksi, huomio keskittyy vokalisti Lars-Göran Petroviin, joka taas pitäytyy oman karhean äänensä jalustalla. Kokonaisuus on raskassoutuinen, mutta se ei näyttänyt haittaavan, varsinkin kun Petrov ymmärsi keventäähikisenraskasta tunnelmaa opettelemillaan suomenkielisillä fraaseilla.

Varsinaisen setin viimeisenä antoi odottaa itseään todennäköisesti jokaisella keikalla soitettu Left Hand Path, jonka raukea instrumentaalipäätös tarjosi hengähdystauon ennen encorea.

Yhtyeen menestyneimpiin levyihin lukeutuvan To Ride, Shoot Straight And Speak The Truth legendaarinen nimikappale kuultiin encoren aloituksena, jota seurasivat samalta levyltä poimittu Wreckage ja tavaksi muodostunut Grim Reaper -laina Night Of The Vampire.

Yleisö olisi kuullut mielellään lisää, mutta keikka oli auttamattomasti ohi reippaan tunnin ja 17 kappaleen jälkeen. Ruotsalaiset näyttivät kaapin paikan, jälleen kerran.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.