Georgie Picket in Colours ja Private Line 8.12.2001

Lutakon lavalla nähtiin lauantaina paikallisväriä. Jyväskyläläiset Georgie Picket in Colours ja Private Line ovat muutaman vuoden kokemuksella ja rehellisen nöyrällä asenteella rokkaavia yhtyeitä. Nämä rockin sekatyöläiset eivät lannistu vaikka lavan edusta ei tungeksisikaan läpeensä fanaattista yleisöä tai kun keikkapalkkioista ei jää juuri mitään käteen.

Georgie Picket in Colours on ollut koossa vuodesta 1994 asti ja levyttänyt yhden kokopitkän From Green to Red (1997) sekä sekalaista single- ja ep-tavaraa. Jyrki Hit Challengen finaaliin vuonna 1998 yltänyt orkesteri on keikkaillut hiljaisella liekillä. Se ei tarkoita, että yhtyeessä mitään vikaa olisi. Georgie Picket kyllä palkitsee kuulijansa.

Pitkähkö kokemus antaa varmuutta soittajien keskeiselle kommunikaatiolle. GPiCin muusikoiden hyvää yhteispeliä on jo itsessään miellyttävää katsella. Yhtyeessä vaikuttavat laulaja-kitaristi Jan-Peter Saarimäen ohella Ismo Hakonen (kitara), Janne Kulju (basso), Hannu Laru (koskettimet) ja Kimmo Hämäläinen (rummut).

Kitaravastuu jäi lauantaina tyystin Hakosen harteille Saarimäen pitäytyessä mikrofonin ääressä. Rakenteeltaan kappaleet eivät nojaa särökitaran kaikkivoipaan mahtiin, mikä on virkistävää vaihtelua ajan henkeen. Kitarasoundi on pidättyväisempi ja sävykkäämpi ja se antaa tilaa yhtyeen muille musiikillisille elementeille.

GPiC soittaa kurinalaisesti, ja jälki on useimmiten oikein nautittavaa. Sävellyspuolella yhtyeen keskiraskas poprock on helposti sisäistettävää, vaikka tyylilajissa kuuluukin progressiivisempaa vaikutetta.

Vaikea tästä bändistä mitään negatiivista on keksiä. Georgie Picketiltä puuttuu ainoastaan yleisö.

Private Line tunnetaan useammastakin yhteydestä lämmittelybändinä. Bändin volyymi ei ole tähän mennessä riittänyt vielä kovin merkittäville areenoille. Yhtyeen muodostavat Sammy Aaltonen (laulu, kitara), Jari Huttunen (kitara), Ilari Heinäaho (koskettimet), Spit (basso) ja Elias Logren (rummut).

Kun GPiC erottuu eleganssillaan, on Private Linen vahvuus sen esikuvauskollisessa actionrockissa, joka kumartelee mm. Guns'n Rosesin ilmansuuntaan. Soundi on kahden kitaran dominoiva ja jämäkkä. Pientä huolimattomuutta soitossa on kuultavissa, mutta laitettakoon tämä yleisen fiiliksen piikkiin.

Private Linella on paikoitellen hyvä tenho ja draivi jota ei hevin lannisteta. Yhtyeellä on sellaista rockasennetta, joka saattaisi edellyttää soittimien tuhoamista keikan päätteeksi. Ongelmana on, että ne ovat niin pahuksen hintavia. On tyydyttävä vain yleiseen uhoamiseen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.