Giant Robot 18.5.2002

Helsinkiläistä Giant Robotia pidetään tämän hetken kansainvälisimpiin ja tyylikkäimpiin elektrorytmimusiikkiyhtyeisiin lukeutuvana. Debyyttilevyllään Crushing You With Style näyttävästi läpimurron tehnyt yhtye julkaisi hiljattain kakkoslevynsä Superweekend, joka niin ikään on kerännyt yksipuolista hyväksyntää, ja myynytkin kohtalaisesti. Jättiläisrobotin konserttiin kohdistui suuria odotuksia, kun se vieraili lauantaina Lutakon lavalla.

Yhtye ei keikan alkupuolella näyttänyt noteeraavan yleisöään lainkaan. Giant Robotin esiintyminen oli enimmäkseen staattista seisoskelua. Liiallinen viileys vaikuttaa tylyltä kun väkeä on paikalla hieman yli puoli salia. Koskapa lavalla ei käytännössä tapahtunut oikein mitään, yleisö hakeutui yhä enemmän istumaan. Baarinkin puolella saattoi piipahtaa, sillä bändi kuului sinnekin aivan riittävän hyvin.

Lauantaina Giant Robot unohtui usein jammailemaan monotonisesti yhdessä ja erikseen. Oikeassa mielentilassa tunnelmointi vie mukanaan, mutta se voi tuntua myös itseään toistavalta. Kappaleiden pituus olisi antanut niiden varioinnille tilaa vaikka kuinka, mutta tähän mahdollisuuteen ei tartuttu riittävästi. Allekirjoittaneelle viileä ja isometrinen perussoundi jätti kovin etäisen vaikutelman. Siihen kaipaisin enemmän tunnetta.

Abdissa "Mamba" Assefan rummut ja Aleksi Tolosen basso olivat bändin elinvoimaisimmat elementit. Levyiltä tuttua syntetisaattoria ja monenkirjavia efektejä Giant Robot viljeli yllättävän vähän, kuin reunahuomautuksena.

Pöytä katettiin säästeliäästi. Bändin keskinäinen kommunikaatio tuntui olevan ajoittain hukassa. Siten esimerkiksi kitaristi Arttu Tolosen soolot eivät saaneet tarvitsemaansa tukea muulta orkesterilta, vaan jäivät irrallisiksi.

Livesovitukset venyivät pääsääntöisesti vajaan kymmenen minuutin mittaan. Itse keikan pituudeksi saatiinkin poikkeukselliset kaksi tuntia. Kesto oli varmasti riittävä innokkaimmallekin yleisölle. Vaikutelmaksi jäi, että Giant Robot korvaa laatua määrällä. Sointi vaihteli innottomasta, joskin varsin tyylitietoisesta reggae / dub -unelmoinnista vähemmän kuultuun rokkaavaan draiviin.

Giant Robot aloitti hitaasti käynnistyvällä Spelling Robot -palalla ja jatkoi oivallisella kappalekaksikolla Superweekend / Running to Paradise. Tämän jälkeen ote alkoi lipsua. Soundi ei välttämättä kokenut suuria muutoksia, vaan pikemminkin saman tematiikan toistaminen alkoi puuduttamaan. Uuden levyn pitkitetyt tunnelmapalat Eyes on the Price ja Taste of Love pitivät huonosti mielenkiintoa yllä, kuten myös Real Simple.

Vokalisti Tuomas Toivonen selvitti sinällään oman tonttinsa kunnialla. Yhtyeen tyylitietoisuus näkyy eritoten Toivosen chillissä olemuksessa ja kuuluu pakottomana fraseerauksena ja ennen kaikkea uskottavana englannin- ja ranskankielisenä puhelauluna.

Tunnelmaltaan ilta koki täyskäännöksen noin tunnin soittelun jälkeen, kun Crushing You With Style -levyn Dire Straits räjähti soimaan. Yhtye sai aivan uutta voimaa esiintymiseensä. Kappaleessa oli sellaista asiaankuuluvaa energiaa, joka kantoi vielä pitkälle seuraaviinkin numeroihin. Hyvällä linjalla jatkoi funk-repäisy S, M, L, XL. Debyyttilevyn kappalevalinnat olivat yleisesti ottaen illan väkevämpää antia. Yhtyeen ensimmäistä hittiä Helsinki Rock City ei yllättäen soitettu lainkaan.

Loppuaan kohti jättirobotin keikka huipentui. Kappaleparit Konevitsa / Nine Tons of Wood ja Airport City / Tiger Tiger täyttivät lavan sellaisella monikerroksellisella äänimatolla, johon Giant Robot yltää vain aidossa hurmoksessa. Kunpa konsertti olisi ollut alusta saakka samanlaista loistetta. Tällöin kaksi tuntia olisi ollut ihan liikaa. Nyt se oli pelkästään liian paljon.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.