Glueficer ja Disgrace 25.1.2001

Väsynyt torstai-ilta koki nopeatahtisen ja lähes kivuttoman lopun kun norjalainen Gluecifer repi Lutakossa soittimistaan voimasointuja. Hardrockia Hellacoptersien malliin soittava viisikko oli lavalla kuin kotonaan. Glueciferin valtava rokkenrollkarisma vei yleisön mukanaan.

Jo vuosia undergroundrockin allonharjalla heilunut ryhmä tunnetaan jokaisessa alamaailman niemennokassa ja harjanteessa. Kovaa rockia rehellisellä asenteella tyylittelevä Gluecifer on juuri niin brassaileva ja ylimielinen kuin rock-skenessä vain uskaltaakin odottaa. Etenkin yhtyeen laulaja, rock'n roll -tähden esikuva Biff Malibu vetää roolinsa kerta kaikkiaan tyylillä.

Glueciferin musiikki on itsessään testosteronipitoista. Siinä on sitä paljon puhuttua munaa. Tämä näkyi yleisön sukupuolijakaumastakin. Muutamat keikalle ilmestyneet naaraat piiloutuivat varjoihin riehuvan rokäijälauman vyöryessä lavan edustan tuntumaan.

Yhtye soitti alusta saakka varmasti ja tärkeimpänä kaikista: antaumuksella. Näppärän lämmittelybändin Disgracen ansiosta rockväki oli valmiina, kuumana, vastaanottavaisena.

Gluecifer teki yleisölle sen mitä se odottikin. Captain Poonin ja Raldo Uselessin kitaroiden kesyttämätön särö ja glamouria tihkuvat kitarasoolot sekä Danny Youngin rumpujen riivattu rytmi sorvasivat soitosta pitelemätöntä, kapinoivaa, itseriittoista, särmikästä.

Gluecifer on kuolleeksi väitetyn genren raivokas manifesti olemassaolonsa eittämättömästä elinvoimaisuudesta.

Gluecifer soitti paitsi energisesti, myös tottuneen tarkasti. Voimaryöpytyksen väliin oli ripoteltu rauhallisempiakin schlagereita tyyliin Exit at Gate Zero, jotka olivat omiaan luomaan kontrastia muuten hieman puuduttavaksikin käyvälle räkärodeolle.

Biff Malibun rokkenrollasshole-esiintyminen oli kyllä veikeää katseltavaa jo sinällään. Miehen olemus säteili karismaa ja itsevarmuutta, puhumattakaan rokkiraivoa uhkuvasta lauluäänestä. Elvis kääntyi haudassaan, kateudesta.

Illan päätyttyä hikinen rockyleisö oli karaistu norjalaisen reseptin mukaisesti. Kappaleita soitettiin suurella kädellä. Mukana olivat mm. hitit Ducktail Heat, Chewin Fingers ja The General Says Hell Yeah!. Gluecifer-hittikimaran jälkeen piti ryhmä kutsua esittämään vielä pari kappaletta, joiden jälkeen esitys oli valitettavasti ohitse. Liian pian, kuten aina.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.