Hanna Laakko lähti nuorena reppureissaajaksi ja halusi oppia salsaa ja espanjaa – siitä alkoi kuuden vuoden seikkailu

Lähelle oli pitkä matka. Jyväskyläläinen Hanna Laakko, 37, reissasi ja asui vuosia ulkomailla, kunnes palasi kotikaupunkiinsa ja asettui puolen kilometrin päähän lapsuudenkodistaan.

– Nuorena tuli polte, että pitää nähdä erilaisia paikkoja ja avartaa maailmankatsomusta. Menin ja tulin tarpeeksi monta kertaa, Laakko sanoo.

Entisestä reppureissaajasta on tullut köhniöläinen kahden lapsen äiti ja Kirkkopuiston laidan kivijalkayrittäjä. Hänellä on taidetarvikeliike Artlo.

Cygnaeus-lukiota käydessään Laakko interreilasi kesälomalla ystäviensä kanssa Keski-Euroopassa. Nykyisin kun Laakolla itselläänkin on jälkikasvua, hän on ”ajatellut kauhulla”, miten nuorena hänet laskettiin matkaan.

Vestonomiksi lukiessaan Laakko lähti vaihto-opiskelijaksi Lissaboniin Portugaliin ja sai kokea ensimmäisen kerran ulkomailla asumista.

Reviiriä piti edelleen laajentaa. Laakko piti välivuoden ja lähti kahden ystävänsä kanssa kiertämään Väli-Amerikkaa. Laakko muistaa vapauden huuman.

– Reppuun mahtui koko elämä, ja olin vastuussa vain itsestäni. Oli ihanaa siirtyä paikasta toiseen. Minulla oli vahva visio, että haluan oppia espanjaa ja tanssia salsaa. Ne haaveet toteutuivatkin.

Kun olisi ollut kotiinlähdön aika, Laakko ei noussutkaan paluukoneeseen, vaan jatkoi reissua. Hän päätyi meksikolaiseen Oaxaca Cityyn, siellä paikalliseen kielikouluun – ja rakastui espanjan kielen opettajaansa.

Miehestä ja Laakosta (silloin Korhonen) tuli pariskunta.

Siitä alkoi Laakon elämässä jakso, jolloin hän palasi Meksikoon uudestaan ja uudestaan eri kuvioilla: opiskelemaan etänä, suorittamaan vaatetusalan työharjoittelua, vetämään työpajoja kulttuurikeskuksessa ja tekemään vapaaehtoistyötä.

Opinnäytetyö Jyväskylän ammattikorkeakouluun syntyi meksikolaisista perinneasuista.

Maisemanvaihdoksia jatkui kuusi vuotta. Laakko sanoo, että oli jo ollut hilkulla perustaa elämänsä Meksikoon, mutta suhde päättyi eroon. Laakko palasi Suomeen ja valmistautui aloittamaan käsityön opettajan opinnot Helsingin yliopistossa.

Ennen lukuvuoden alkamista hän oli jälleen kerran kesätöissä Jyväskylässä siskonsa ja tämän miehen silloin kipparoimassa K-market Ruokavinkissä. Siellä sattui olemaan ruokakauppiasharjoittelijana muuan Sami Laakko.

– Kyllä sitä voisi kutsua työpaikkaromanssiksi, Hanna Laakko sanoo heidän suhteensa alkamisesta.

Samille tarjottiin pian Korpilahdelta K-market Herkkukeitaan kauppiuutta. Hanna päätti hypätä ”ruokakauppiaan rouvaksi”. Se tarkoitti, että hän valitsi lisäopiskelujen sijaan yrittäjyyden.

– Meistä tuli Samin kanssa ensin yhtiökumppanit ja sitten aviopari.

Maalaismainen, kotoisa Korpilahti vastasi Hanna Laakon mielestä ulkosuomalaisten idyllistä käsitystä Suomesta. Se oli kuin kaunis kesäpäivä järven rannalla.

Laakot viihtyivät ruokakauppiaina, mutta viiden vuoden jälkeen ja perheen kasvettua kokoa he kaipasivat työkuvioihinsa muutosta.

Samista tuli kiinteistönvälittäjä.

Hanna selasi ilmoituksia Yrityspörssistä ja iski silmänsä jyväskyläläiseen Taidetarvike Flyktmaniin. Kaupat syntyivät, ja hän uudisti liikkeen Artloksi.

Uutta elämänvaihetta on nyt takana kaksi ja puoli vuotta. Hanna Laakko sanoo, että Artlossa on yhdistynyt hämmästyttävän paljon hänen kokemustaan, kiinnostuksenkohteitaan ja haaveitaan.

– Ruokakauppa oli erinomainen koulu vähittäiskauppaan. Artlo on periaatteessa hyvin perinteinen vähittäiskauppa, mutta työpajojen ja kokeiluintojen kautta pääsen toteuttamaan myös luovaa puoltani.

Työpajojen järjestäminen on perua Meksikon-vuosilta. Laakko on innostunut mukaan myös laajemmin Keskustan elävöittämiseen.

Käsillä tekeminen on aina kiehtonut Laakkoa.

Ihan ensimmäiseltä ammatiltaan hän on pukuompelija.

Kosmopoliitin sydän on tallella, vaikka viime vuosina Hanna Laakon elämä on asettunut Keski-Suomeen.

Ruuhkavuodet ovat pitäneet arjen eläväisenä. Jossakin vaiheessa Laakko toivoo jälleen löytävänsä aikaa omaan kuvataideharrastukseensa.

– Pääsisi vaikkapa piirtämään elävän mallin kurssille.

Laakon mieleen on usein palautunut muisto vaihto-opiskelija-ajalta Lissabonista. Opintoihin kuului piirustus- ja maalauskursseja. Tarvikkeet hankittiin vastaavanlaisista putiikeista, jollaista hän itse nyt pitää Jyväskylässä.

– Ne olivat puolet pienempiä kuin tämä, mutta niissä oli tuplasti tavaraa. Ne olivat lattiasta kattoon täynnä kaikkia ihania taidepapereita, ja niitä me ostettiin opiskelijabudjetilla aina yksi kappale kuuden hengen porukalla.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .