Harvinainen kissarotu Kuriilien bobtail viettää elämäänsä töpöhäntänä

”Bobbarit” ovat lähes koiramaisen seurallisia , kasvattaja Klavdia Parkkonen sanoo.

Ruskearaitainen kissa käyskentelee valjaissa omakotitalon pihalla. Eräs yksityiskohta kiinnittää siinä välittömästi huomion. Kissalla on häntänä pelkkä pörheä töpö, joka heiluu kissan tarkkaillessa ympäristöään.

Kolmivuotias kolli Christophorus Columbus Vetka Sakury, tuttujen kesken Ripe, on kuriilien bobtail.

Kissaa ulkoiluttava Klavdia Parkkonen tutustui tähän omalaatuiseen kissarotuun 2010 ollessaan työmatkalla Venäjällä. Siellä rotu on alkuperäisenä venäläisenä kissana kasvattanut suosiotaan viime vuosina, mutta muualla se on yhä harvinainen. Suomessa on vain viisi bobtailien kasvattajaa, Parkkonen on heistä yksi.

– Siihen on syyllinen kyllä puolisoni. Seppo sanoi, että tuollainen kissa pitää saada, Parkkonen sanoo ja naurahtaa.

Klavdia Parkkosella oli ollut kissa viimeksi lapsuudessa, eikä hän ollut suunnitellut sellaisen hankkimista. Syksyllä 2010 Suomeen kuitenkin saapui hänen ensimmäinen töpöhäntäkollinsa Marski eli Marmelad Island Julapp.

– Sitten tuli toinen kissa, ja kolmas, ja sitten pentuja. Kävimme näyttelyissä, joten miksipä emme olisi alkaneet kasvattaakin kissoja? Parkkonen muistelee.

Virallinen kasvattajanimi ”Kuriton” on Seppo Parkkosen keksimä.

Kissankasvatusta ei voi sanoa isoksi bisnekseksi. Suomessa sillä ei elä käytännössä kukaan. Asian hyvä puoli on, että rotukissoja eivät juurikaan vaivaa monien rotukoirien ongelmat, ylijalostuksesta johtuvat perinnölliset vaivat. Myöskään niin kutsuttua pentutehtailua ei ole samassa mitassa, ja kasvattajat tekevät aktiivisesti yhteistyötä sekä sen että sisäsiittoisuuden kitkemiseksi. Klavdia Parkkonen muistuttaakin, että rekisteröimätöntä rotukissan pentua ei pitäisi koskaan ostaa.

Näyttelykelpoisen rotupennun hinta voi kohota tuhannen euron paremmalle puolelle, mutta siihen on syynsä. Rekisteröinti, rokotukset ja madotukset eivät ole ilmaisia.

– Vastuullinen kissaihminen ymmärtää tämän eikä tingi, eikä kukaan itseään kunnioittava kasvattaja pudota hintaa.

Kissanpennun luovutusikä on noin 12 viikkoa, ja Parkkonen pitää siitä kiinni. Hän ei ole myöskään koskaan myynyt Kuriton-pentua keskustelematta ensin pitkään ostajan kanssa vähintään sähköpostitse. Useimpiin ostajiin hän on pitänyt yhteyttä myös jälkeen päin.

 

Töpöhäntäisyys on kuriilien bobtailin synnynnäinen ominaisuus, ja jokainen töpö on ainutlaatuinen kuin sormenjälki. Lyhythäntäisyyttään bobtail kompensoi pitkillä ja vahvoilla takajaloillaan. Parkkosen mukaan tähän hieman jänismäiseen ulkonäköön joko ihastutaan tai vihastutaan.

– Aluksi oli vaikea saada pentuja kaupaksi, kun kukaan ei tuntenut rotua. Nykyään ei tarvitse kuin kuva laittaa Facebookiin, niin tulee kyselyä, että ”olemme tutkineet eri rotuja ja haluamme juuri tämän kissan!” Se on jokaisen kasvattajan unelma.

Bobtaileista kerrotaan Venäjällä hurjia tarinoita: väitetään, että kissajoukko voi kyetä kaatamaan karhun.

Uskottavampien kertomusten mukaan töpöhännät ovat eteviä kalastajia ja pitävät vedestä. Ainakin Ripe-kissa leikkii mielellään valuvan hanan alla.

”Bobbarin” luonnetta Parkkonen kuvailee lähes koiramaisen seuralliseksi. Jotkut oppivat jopa noutamaan – tietenkin vain silloin kun huvittaa.

– Eivät välttämättä ihan sylikissoja kuitenkaan.

Vuosikymmenen alkupuolella Kuriton-kissalaan siunaantui kolme pentuetta. Jokaisessa oli 6–8 pentua. Tällainen hedelmällisyys on bobtaileille harvinaista. Näistä kissoista on Parkkosilla enää yksi, valkoinen Kuriton Cinderella. Osa pennuista on päässyt näyttely- ja siitoskissoiksi, muut tavallisiksi lemmikeiksi.

– Pentujen luovutus on kauheaa, kun ne on pienestä asti kasvattanut, Seppo Parkkonen sanoo.

Tällä hetkellä Kontiolahden kissalassa ei ole pentuja, sillä Klavdia Parkkosen työkiireet ovat syöneet ajan.

– Nautimme nyt vain näiden kissojen kanssa olemisesta, hän sanoo.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .