Hausmyllyn historiaan mahtuu hittejä, hypetystä ja humalahuuruista elämää – tarina saa päätöksensä vuodenvaihteessa Viitasaarella

Oli vuosi 1989 pohjoisessa Keski-Suomessa Viitasaarella.

Paikallisen Henrikin Haavin tiskillä oluella istuneet Hannu Pulkkinen ja Mika Kauppinen olivat saaneet kuunnella kevään aikana jatkuvaa naljailua Kauppisen muusikkoveljiltä kaksikon dj-keikoista. Vaikka tiskijukkailua riitti Viitasaarella ja muualla Keski-Suomessa, oli se ”oikeiden muusikoiden” mukaan vain mekaanisen musiikin soittamista levyiltä.

Parin oluen jälkeen Pulkkinen sai idean: ”ruvetaan perkele mekin muusikoiksi”. Nimet vaihtuivat Hannusta Enzoksi ja Mikasta Mickyksi. Mukaan napattiin aluksi myös Psycho, eli Pekka Mykkänen.

Hausmylly-yhtye oli syntynyt.

Huumoripainotteinen dance-musiikki vei Hausmyllyn 1990-luvulle, jolloin julkaistiin kovasti suosiota saanut Schysteemi-debyyttialbumi.

Samalla tyylillä dominoineen Raptorin suosio laittoi Pulkkisen kuitenkin miettimään yhtyeen tulevaisuutta.

Psycho jätti yhtyeen syksyllä 1990, mutta tilalle saatiin Jari ”Drome” Karjalainen, Petri ”Lowland” Alanko sekä Jarmo ”Jakke” Valkeinen.

– Keräsin kaikki tiskijukkana haalimani toimivat biisit ja lähdin selvittämään, miten tehdään iskevä hittibiisi. Lopulta siitä sopasta syntyi Se mustamies -kappale, Enzo Pulkkinen kertoo.

Kappaleen suosio yllätti yhtyeen täysin: Suomen myydyin single vuonna 1991 sekä paikka sinkkulistan ykkösenä kymmenen viikkoa. Tuon jälkeen Hausmyllyä revittiin joka suuntaan.

– Keikkoja oli ihan älyttömästi, pizzerioiden kulmista festarikeikkojen kautta Take Thatin lämppäämiseen. Siinä elettiin nuorina miehinä täysiä ja maailma oli meille auki.

 

Alkoholi ja keikkakiertueet ovat toisiinsa poikkeuksetta nivoutunut kombinaatio. Hausmyllyn kohdalla keikkaraiderissa esitetyt juomatoiveet toteutettiin yleensä mukinoitta.

– Se viina ei maksa artistille käytännössä mitään, ja se odottaa valmiina keikkapaikalla toiveiden mukaisesti. Onhan se joka kerta henkilökohtainen valinta, mutta kovin vaikea siitä tarjouksesta oli reilut 20 vuotta sitten kieltäytyä, Enzo Pulkkinen kertoo.

Miehen mukaan ainoat paikat Suomessa, jossa alkoholia ei bäkkärillä tarjottu, olivat Köyliön, Nivalan ja Evijärven tanssilavat.

– Siellä mentiin keikkabussin saapuessa perille poikkeuksetta suoraan baariin, josta meidät kiskottiin puolta tuntia ennen showtimeä takas keikkapaikalle.

Vuosien varrella mukaan mahtui Pulkkisen mukaan hyviä ja huonoja keikkoja, mutta pääosin jäätiin kuulemma ”plussan puolelle”.

Kaikesta tästä Pulkkinen on valtavan kiitollinen.

– Kyllä se elämänkatsomus muuttuu, kun tulee vanhemmaksi. Viimeinen pysäytys alkoholin kanssa tuli viime kesänä, kun haima paukahti rikki. Jos olisin mennyt neljä päivää myöhemmin sairaalaan, en olisi tässä nyt antamassa haastattelua. Monta viikkoa meni siitä toipuessa, ja nyt on elämässä uudet kuviot.

Jäähyväiskiertue Kiitos kaikesta on pitänyt bändin aktiivisena tämän vuoden. Rovaniemellä tehtiin myynti- ja kävijäennätyksiä Hausmyllyn keikkailtana.

Esiintyminen juhlakansan edessä täysin ilman alkoholia oli alkuun Enzo Pulkkiselle kova pala.

– Siihen onneksi tottui. Alkuun tuntui, että laulaminen tökkii eikä se lähde millään. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin huomata, miten sanat pysyivät mielessä, ei tullut mokailtua ja laulukin kuulosti paremmalta.

Kiertue huipentuu uudenvuodenaattona Viitasaaren tutuille kotikulmille, jonne Enzo Pulkkinen on muuttanut takaisin lokakuun alussa kumppaninsa Mian kanssa.

– Vaikka Henrikin Haavi on purettu ja torin vieressä on kerrostaloja, on tämä edelleen se sama Viitasaari. Paljon on tässä 30 vuoden aikana tapahtunut ja sattunut, mutta on upea saattaa elämäntyöni päätökseen juuri täällä, mistä kaikki alkoi, Enzo Pulkkinen sanoo.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .