Hohokum Honeyslug Ltd

Mikä oikeastaan tekee videopelistä videopelin? Hohokum herättää tämän kysymyksen alkuhämmennyksen jälkeen.

Pelaaja heitetään ohjaamaa ohutta käärmettä muistuttavaa pitkää värikästä viivaa ilman mitään selittelyjä. Hänelle ei myöskään kerrota, mitä pitäisi tehdä tai miten ”käärmettä” ohjataan.

Pian selviää, että ohjaintatin lisäksi on mahdollista painaa mitä tahansa nappia, mikä antaa viivalle hieman enemmän vauhtia. Kaikki muu on kokeilua ja mielikuvituksen käyttämistä.

Vihollisia, tavoitteita, oikeaa pelitapaa, tarinaa, voittoa tai häviötä ei ole. On vain värikylläinen abstrakti maailma, jota voi vapaasti tutkia. Välillä kuvio tai muu ”olento” reagoi jotenkin kontaktiin, mutta tätäkään ei voi tietää etukäteen.

Jos kuvio näyttää reiältä, siitä luultavasti pääsee toiseen samantapaiseen ”maailmaan”.

Taustalla soi kaiken aikaa rauhoittava, meditatiivinen musiikki.

Hohokum rentouttaa, rauhoittaa ja hymyilyttää, mutta peliksi en sitä kutsuisi. Jos joku muu kutsuu, siitä vaan. Paremminkin kyseessä on virtuaalitaideteos, joka ensin tuntuu hämmentävälle, mutta pitkän päälle viehättävältä.