Isää potrempi poika

Yleisen käsityksen mukaan jatko-osat ovat edeltäjiään huonompia elokuvia. Kaikki elokuvat ovat osa viihdeteollisuutta, mutta erityisesti jatko-osat ovat bisnestä, joskus pelkästään sitä. Jatko-osa perustuu siihen, että tuttu nimi myy automaattisesti tietyn määrän lippuja. Jatko-osa on markkinoitu suurelle yleisölle jo etukäteen.

Matrix mokasi vastoin odotuksia

Jatko-osia tehdään jopa silloin, kun katsojat eivät niitä toivo. Tiesittekö, että tuotannossa ovat muun muassa Aliens vs. Predator 3, Rambo 5, Stigmata 2, Fast and Furious 4, Underworld 3, Spawn 2, Jumper 2 ja Into the Blue 2?

Tuskin kovin moni tuon listan vuoksi hurraata huusi.

Jatko-osien maine on viime vuosina kuitenkin parantunut. Usein tavoitteena on alusta alkaen tehdä kokonainen elokuvasarja. Harry Pottereiden taso on pitänyt hyvin. Taru sormusten herrasta ei flopannut missään vaiheessa. Supersankarit jatkavat seikkailuitaan niin kauan kuin kansansuosiota riittää. Ja sitä riittää, jos elokuvat ovat kelvollisia. Kun supersankarista loppuu veto, leffasarja bootataan käyntiin uudelleen tyyliin Batman Begins ja Superman Returns.

Jatko-osa pelaa yleensä varman päälle, mutta joskus riski kannattaa. Alien oli psykologinen kummituselokuva. Aliens siirtyi sotaleffan ja actionin puolelle ja onnistui. Terminator oli halvalla kokoon pistetty väkivaltapätkä, tehokas sellainen. Terminator 2 tehtiin kesän megalomaaniseksi tapahtumaelokuvaksi 15 kertaa suuremmalla budjetilla. Sittemmin kummankin sarjan jatko-osat pilasivat brändin maineen.

Usein jatko-osa tarjoaa sitä samaa kuin aiemminkin, mutta enemmän ja isommalla budjetilla. Silloin saattaa mopo karata käsistä, kuten kävi Matrixin kohdalla. Suurempaa järkeä on myös vaikea löytää Pirates of the Caribbean -sarjan päätöksestä. Star Warsin episodeista 1-3 en kirjoita tämän enempää, sillä se sattuisi herkkään paikkaan.

Jatko-osien kova kymppi

Mutta missään ei kielletä jatko-osaa olemasta edeltäjäänsä parempi elokuva. Jos huono jatko-osa tuottaa automaattisesti tietyn määrän rahaa, luulisi, että hyvä jatko-osa tuottaa enemmän. Tässä kymmenen esimerkkiä siitä, miten jatko-osa voi pistää edeltäjäänsä paremmaksi.

Aliens (1986): James Cameron paransi hienoa kauhuelokuvaa tekemällä jatko-osasta upean toimintaleffan - kauhua hylkäämättä.

Harry Potter ja Azkabanin vanki (2004): Potter-fanien kanssa on turha väitellä kirjojen/elokuvien paremmuusjärjestyksestä. Ainakin elokuvissa on kahden ensimmäisen osan jälkeen menty parempaan suuntaan, kiitos laatuohjaajien.

Imperiumin vastaisku (1980): Koko ilmiötä ei olisi olemassa ilman ensimmäistä Star Warsia. Mutta edeltäjäänsä vakavamielisempi ja draamallisesti onnistuneempi Imperiumin vastaisku on koko sarjan paras elokuva.

Kummisetä, osa 2 (1974): Hyvistä jatko-osista ehkä legendaarisin. On helppo parantaa huonoa elokuvaa, mutta vaikeaa tehdä mestariteoksen jatkoksi vielä suurempi mestariteos.

Mad Max 2 (1981): Joskus vähemmän on enemmän, mutta toimintaelokuvien tyylilajissa enemmän on enemmän. Ohjaaja George Miller lisäsi tavalliseen väkivaltaleffaan myytin tunnun.

Rambo 2 - taistelija (1985): Itse asiassa pidän enemmän Rambo 2:n edeltäjästä Taistelijasta. Mutta suuri yleisö huomasi koko Rambon vasta kakkososan

myötä.

Spider-Man 2 (2004): Ensimmäisessä supersankarielokuvassa hahmo ja sen synty pitää esitellä katsojalle. Vasta toisessa osassa päästään itse pääasiaan. Näin kävi myös Spider-Manille.

Star Trek 2: Khanin viha (1982):

Elokuvasarjan pöhöttynyt ja tylsähkö aloitus parani kummasti, kun jatko-osa löysi seikkailufiiliksen ja ihmeen tunnun.

Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia (2002): Fantasiatrilogian aloitus yllätti positiivisesti, mutta jatko-osa toimii kerronnallisesti kaikin puolin

paremmin.

Toy Story 2 (1999): Toy Storystä ei voi sanoa mitään pahaa, mutta sen jatko-osaa parempaa ystävyydestä kertovaa elokuvaa ei ole olemassakaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.