Itä-Saksa 8.12.2000

Lutakossa pidettiin perjantai-iltana tiukkasävyinen oppitunti sosialistisen maailman edesmenneen esimerkkivaltion mahdista. Armoa ei annettu eikä pyydetty kun germaanista industrial-rynkytystä soittava Itä-Saksa hyökkäsi kuuloelimiä vastaan täysmiehityksellä.

Itä-Saksa tunnetaan ennen kaikkea musiikin suurmiesten sivuprojektina. Vierailevia tähtösiä on nähty useammankin kerran Itä-Saksan riveissä. Perjantaina yhtyessä soittivat Antti ´Letku´ Lehtinen, Jukka Puurula, Kie von Hertzen, Nirri Niiranen ja Jade Soikkeli. Laulusta tai paremminkin huudosta oli vastuussa Hiili Hiilesmaa. Levyillä kitaraakin soittanut Mikko Karmila toimi säälimättömänä mikserinä.

Itä-Saksa soitti raa´an ja aggressiivisen keikan. Konekiväärisarjan tahtiin etenevät kappaleet laittoivat säpinää sisäeritykseen. Kahdella bassolla (!) tykitetyt rodeot eivät antaneet mahdollisuutta hengähdystaukoihin. Umpisaksalaiset teknotaustat toivat sinällään jo suorakulmaiseen äänimaailmaan jämäkän lisätahdin.

Väkivaltaista industrialvaikutelmaa tehostettiin myös liikkuvan kuvan voimin. Kolmessa tv-ruudussa pyöri otteita sotaelokuvista, ultrabrutaaleja splatterfilmipätkiä ja muuta sekalaista väkivaltaa. Toisinaan ruudut toimivat karaoketauluina kun yhtye tapaili muutamaa herkkyydestä karsittua saksankielistä balladia. Näihin lukeutuvat ainakin ylistyslaulu urheilulle eli Günthersport ja Der Kommissar. Lisäksi kuultiin vielä energinen tervehdys Guten Tag.

Muu materiaali olikin sitten englanninkielistä. Sääli sinänsä sillä saksa sopii tähän musiikkiin kuin nyrkki naamaan.

Konserttiin oli loikannut yhtyeen kulttistatukseen nähden yllättävän vähän väkeä. Paikalle saapuneet pitivät kuitenkin orkesteria omanaan. Tunnelma oli yllättävänkin tiivis. Adrenaliini kesti veressä vielä huomattavan pitkään esityksen jälkeenkin.

Itä-Saksa ei todellakaan ole kuollut ja kuopattu.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.