Itsehäpäisyn lyhyt oppimäärä

Haave: tulla näyttelijäksi. Tehtävä: hae Jyväskylän ylioppilasteatteriin. Vaatimus: älä paljasta, että olet peitetehtävässä.

Helppo nakki, ajattelin ja otin tehtävän empimättä vastaan.

Prologi

Valmistautuminen koitokseen alkoi monologin harjoittelulla. Valitsin järjettömimmän, täysin absurdin tekstinpätkän, jossa puhutaan koppakuoriaisista, vaniljakastikkeesta ja suklaahillosta, simpanssista ja pakastemurmelista.

Ensimmäinen ongelma oli monologin ulkoa opetteleminen. Samalla, kun seinänaapurini saivat nauttia ilmaisuvoimaisesta lausunnastani, yritin selvittää miten on mahdollista oppia pitkä lista vailla järkevää merkitystä olevia lauseita. Onko näyttelijöillä kenties erilaiset aivot kuin meillä muilla?

Pääsykokeeseen piti valmistella myös vapaavalintainen esitys. Mitä se voisi olla? Ihanko mitä tahansa mitä voi lavalla tehdä? Päätin tanssia ja laulaa maailman ympäri. Siinä yhdistyisivät hienosti ääni ja liike, ajattelin.

Syventäminen

Tahkotessani polkupyörällä kohti pääsykokeita sunnuntaiaamuisessa kohmelossa vaakasuoran räntäsateen piiskatessa kasvoja olin jo aivan eri mieltä tehtävän helppoudesta.

Viimeistään turkkalaistyyppisissä lämmittelyharjoituksissa etunojapunnerrusten ja linkkuveitsi-vatsalihasliikkeiden parissa äheltäessäni olin jo valmis antamaan periksi.

Minähän olen toimittaja, ei kai minun tarvitse tehdä juttukeikalla muita lihasliikkeitä kuin pitää kynää kädessä?

Hyvin pian rooliajattelu murtui, ja tunsin olevani samassa liemessä kuin kaikki muutkin hakijat. Polttopallon tuoksinassa ja piirissä impulssin kiertäessä kädestä toiseen mietin, miksei millä tahansa työpaikalla aloiteta työpäivää leikkimällä ja ryhmähenkeä nostattamalla.

Ristiriitojen kärjistyminen

Alkulämmittelyjen jälkeen kaikki reilut 10 näyttelijäksi haluavaa suljettiin pieneen keittiöntapaiseen tilaan. Jännitys tiivistyi käsinkosketeltavaksi, ainakin minun pääni sisällä. Miksi nuo kaikki muut tuntevat toisensa? Olenko ainut, jolla ei ole juuri mitään kokemusta näyttelemisestä?

Toiseksi viimeisenä tuli minun vuoroni astella raadin eteen.

Idols-tuomariston tapaan kolme raatilaista istui pitkän pöydän takana ilmeettöminä ja pyysi minua aloittamaan monologilla. Sain keskittyä sen verran aikaa kuin oli tarvis. Käännyin selin tuomaristoon.

Vaikka ajatusten olisi pitänyt keskittyä siihen tekstiin, jota minun pitäisi esittää, päässä jyskyttivät ihan muut ajatukset. Olenko todella tässä hetkessä ja tässä tilassa juuri nyt? Miksi kädet tärisevät ja hikoilevat?

- Auttakaa minua, auttakaa minua, huusin suureen ääneen tuomaristolle.

Huudot olivat monologin alkusanat, ja sopivat tilanteeseen kuin tikka silmään. Muita sanoja en sitten paljon muistanutkaan. Onneksi tuomarit eivät olleet mitään jonenikuloita, vaan auttoivat pimeiden kohtien ylitse.

Käännekohta

Mutta mitä ihmettä? Sitten poikettiin kaavasta. Minut istutettiin miestuomarin eteen, joka minun oli määrä "jättää" käyttämällä vain sanoja "En rakasta sinua enää".

Jouduin tolkuttamaan lausetta varmaan kymmeniä kertoja erilaisilla tunnetiloilla höystettynä kunnes tuomari uskoi minua.

Pahin oli kuitenkin vielä edessä. Omavalintainen esitys. Aloitin Matkalaulun värisevällä äänellä. "Matkustan ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää vaan, jos mua hiukkasen onnistaa niin uuden ystävän saan..."

Matkustin aluksi Afrikkaan ja heittäydyin afrotanssin tunnelmiin, siirryin melko sutjakasti Väli-Amerikkaan ja salsan tahteihin. "Kun sanon päivää, hän sanoo Buenos días!"

Vieläkin naurattaa, kun ajattelee itsensä tuohon tilanteeseen. Olisinpa voinut olla kärpäsenä katossa, niin olisin varmasti saanut nauruhalvauksen.

Miten tuomaristo pystyi pitämään pokerinaamansa? Ehkä heitä vain säälitti.

Loppuratkaisu

Mitä enemmän harjoittelin pääsykokeita varten, sitä useammin mieleeni hiipi ajatus siitä, että entä jos pääsenkin sinne teatteriin. Menenkö vai en? Kas siinä pulma!

Kauan en ehtinyt elämän ja kuoleman kysymyksiä pohdiskella. Pääsykokeita seuraavana päivänä saapui koruton sähköpostiviesti. Minusta ei tullut näyttelijää, joistakin toisista tuli. Selityksiä ei annettu.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.