Jimi Hendrixin nakutyttöjen kuvat äänestettiin ulos näyttelystä Äänekoskella

Vinyyliä, baby! -levynkansinäyttely on esillä Hoikkassalissa 25. marraskuuta asti.

Jyväskyläläinen Hannu Lahti katsoo katon lähellä kulkeviin pyykkinaruihin ripustettuja lp-levyjen kansia Hoikkasalissa Äänekosken kirjastossa. Mies on juuri nostalgiamatkalla 60-luvun puoliväliin, hetkeen kun elämän muutti Rolling Stonesin kappale The Last Time.

– Sillä matkalla olen yhä. Enoni kävi Englannissa ja toi uunituoreet Rollareiden ja Kinksien sinkut. Niitä kuunneltiin enon matkalaukkulevarilla pihalla. Lisäksi eno opetti Radio Luxenburgin kuuntelijaksi. Putkiradion antennina toimi metallinen heteka, Lahti sanoo.

Kirjastonhoitaja Pentti Ronkanen paljastaa, että kyse on täytenäyttelystä. Kevyt välipala on valittu vain silmäilemällä kansikuvia. Teemat muodostuivat kuvituksista.

– Mukana on isoja ja pieniä bändiporukoita, kaupunki- ja luontonäkymiä, kansikuvia joissa on hirveä meininki, ja kansikuvia joissa tyyli on kaikki kaikessa. Esillä on myös taidetta ja tekotaidetta. Naamakavalkadi on perusteltu, sillä kasvokuva on levykannen kestohitti, Ronkanen sanoo.

Oman tuulahduksen tuovat musiikkikirjaston kanta-asiakkaisiin kuuluvan Enu Tikanderin kotoa tuomat omat tärkeiden levyjen kannet. Ne hän valitsi puhtaasti kuuntelun perusteella.

Kokonaisuutta leimaa varovaisuus. Rockille tuttu provokatiivisempi materiaali puuttuu, progressiivisen popin yllättävää kansitaidetta ei myöskään juurikaan näy, eikä eri tyylilajit yhdistävä erotiikkakaan tihku valituissa.

Pitkäaikainen musiikin kuluttaja, kuten Lahti pureutuu näyttelyantiin omat musiikkikokemukset edellä. Lahden levyhyllystä löytyy useita näyttelyn albumeista, sillä painopiste on 60-90 -lukujen julkaisuissa.

– Tämä antaa kansitaiteesta suppean kuvan, koska takakannet ja sisäkannet jäävät piiloon, Lahti moittii.

Ronkasen mukaan Pink Floydin lehmäkansi ja Jimi Hendrixin nakutyttöjen kuvat kirjaston henkilökunta äänesti ulos näyttelystä. Roxy Musicin pin up -tytöillä kuorrutettuja 70-luvun albumeita ei kokoelmasta puolestaan osunut käteen. Nakukansisia coverhittikokoelmia ei kirjaston laadukkaassa levykokoelmassa ole. Punkin ja heavyn mukaan päässeiden levyjen kuvat edustavat poikkeuksellisen hyvää makua, ja näyttelyn "hirveä" on synonyymi "hyväntuuliselle".

Tyyli on kaikki kaikessa -teemassa ovat sulassa sovussa Pave Maijasen 80-luvun peltokuva, Tapani Kansan 80-luvun valkoinen juhlapuku valkoisen flyygelin edessä, rento sisäasuinen Freddy Mercury, hoikka kulta-asuinen Elvis, Mott The Hooplen maalatut nuoret kundit puvuissaan, New York Dolls tyttöilevinä miehinä sekä aasialainen herrasmies Tuva. Naisia on tyyliosioon kelpuutettu vain yksi, mutta hän on värikkäintä tyyliä. Uutta musiikkia edustavia lp-levyjä on näyttelyssä esillä todella vähän. Klassisen musiikin maisemat ovat yhtä maalauksellisia valokuvina kuin maalauksina.

Näyttely osoittaa, että kansien kuvataide oli tasokas osa musiikkiostosta ennen cd-aikaa. Se tarjoaa nostalgisen hetken lähes jokaiselle vähintään 30-vuotta eläneelle, sillä niin vahvasti musiikki on soinut ihmisten arjessa ja juhlassa.

Vinyyliä, baby! -levynkansinäyttely on esillä Hoikkassalissa 25. marraskuuta asti.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .