Johanna Rusanen-Kartano, Maija Weitz - Kirmojen avajaiskonsertti

Johanna Rusanen-Kartano, Maija Weitz

Kirmojen avajaiskonsertti

Saarijärven kirkossa 11.7.2011
Johanna Rusanen-Kartano tarjosi Kirmojen avajaiskonsertissa hemmottelua niin korville kuin mielelle. Hänen laulustaan päällimmäisenä jää mieleen vaivattomuus. Ääni virtaa vapaasti eikä sillä tunnu olevan rajoja sen paremmin äänialassa kuin dynaamisessa asteikossakaan. Ylä-äänien runsaus sai kaikuisan kirkon soinnin syttymään. Myös tulkitsijana Rusanen-Kartano on sekä taitava että tyylitajuinen.

Maija Weitzin soitosta kuului todellinen taito, mutta siitä puuttui sydän. Valitettavasti usein tuli mieleen enemmänkin leipääntynyt kanttori kuin konsertoiva taiteilija. Taitavasti ja ajatuksella muotoiltua musiikkia, johon kuitenkin mahtui muutama kourallinen vääriä ääniä, mössöisiä juoksutuksia ja muuta jotenkin välinpitämättömän vaikutelman tekevää puolivillaisuutta. Tosin huhu kertoi, että pianistin kädet ovat kärsineen viimeaikojen ylityöllistämisestä.

Konsertin helmiä olivat ne tutut kotimaiset, vähän puhkilauletut laulut, joista Rusanen-Kartano sai irti uskomattoman paljon. Kolme Sibeliuksen laulua saivat aikaan ensimmäiset kylmät väreet, joita sitten riittikin läpi konsertin. Myös Oskar Merikannon rakastetuimmat laulut saivat tuoreutta. Varsinkin Kevätlinnuille etelässä oli niin "hellä, lämmin" etten muista moista kuulleeni.

Konsertin jälkipuolikkaalla kuultiin lähinnä kirkollista musiikkia. Kokonaisuus taisi olla aika nopeasti kasattu, sillä se ei ollut yhtä kypsynyt kuin alkupuolikas. Toiseksi viimeisessä laulussa laulajalla ja pianistilla oli melkoisia tempoerimielisyyksiä, mikä sai Weitzin jotenkin tulemaan esiin, syttymään pianistiksi eikä tyytymään säestykseen. Jatko sujui taas yhtenäisemmin ja oli ilo kuunnella Weitzin työskentelyä. Sääli että syttyminen jäi niin lyhyeksi.

Ylimääräisenä kuultiin tuttu virsi, joka oli yksinkertaisuudessaan erittäin tyylikäs valinta. Piano-osuus oli tässä sovituksessa kerrassaan hieno. Kenen käsialaa lienee.