Jyväskyläläinen Lily, 32, hurahti huonekasveihin: Kaksiossa 70 kasvin tarha – näin hän saa kukat menestymään

Lily Laine, 32, hurahti huonekasveihin biologian opintojensa aikana. Ensimmäiset pistokkaat hän oli saanut hoitoonsa tosin jo yläasteikäisenä mummiltaan. Kasveissa Lainetta kiinnostaa moni asia. Yksi näistä on alkuperäinen kasvupaikka.

– On kiva tietää, mistä kasvi on kotoisin ja minkälaisissa olosuhteissa se elää luonnonvaraisena.

Laine sanoo, että Suomessa huonekasveina menestyvät parhaiten kasvit, jotka elävät sademetsissä Aasiassa, Etelä- ja Keski-Amerikassa ja Afrikassa.

– Ne ovat muiden kasvien varjossa, ja lämpötila on tasainen kesällä ja talvella. Esimerkiksi Välimeren kasvit, kuten sitruspuut, laakerinlehti ja kamelia tarvitsevat talvella kylmemmän lämpötilan, eikä sellainen onnistu Suomessa ilman talvipuutarhahuonetta.

 

Toinen innostuksen kohde Laineelle on erikoinen lisääntymistapa. Esimerkiksi eräät orkidealajit hämäävät pölyttäjiä.

– Perhoskämmekällä on kauniit, suuret kukat, mutta kukissa ei ole mettä.

Vieläkin ovelampi on hämähäkkiorkidea. Se kasvattaa hämähäkin näköisen kukan, jota hämähäkkikoiraat erehtyvät pitämään oikeana naaraana. Mutta mettä ei löydy.

Laskuvarjolyhty houkuttelee hyönteisiä kukkaputkilla, joissa on tilkkanen mettä. Hyönteinen työntyy kapeaan putkeen eikä pääse ylös, mutta kasvi saa pölytyksen. Kukat kuihtuvat nopeasti ja samalla pudottavat hyönteisen maahan.

 

Myös kasvin harvinaisuus on Laineelle yksi peruste hankkia uusia siemeniä tai pistokkaita. Hän tilaa niitä netin kautta Euroopasta. Hän on mukana useissa kasviharrastajien Facebook-ryhmissä. Keskisuomalaiset ryhmäläiset kokoontuvat myös vaihtamaan pistokkaita ja kukkia. Lisäksi hän pitää kaverinsa kanssa Viidakkokirjeet-blogia.

Yksi harvinaisuus on ametistipensas, joka tekee violetit lehdet. Toinen kiinnostava tuttavuus on purppuraköynnösvehka, pink princess, joka kasvaessaan tekee lehtiin vaaleanpunaisia ja valkoisia laikkuja.

 

Harvinaisuus kasvista voi tulla myös ihmisen tekemien risteytysten ansiosta. Näin on käynyt paavalinkukalla eli saint paulialle.

– Ensin pidin saint paulioita mummokukkina, mutta kun näin netistä kirjava- ja vaalealehtisiä ja kerrottuja lajikkeita, aloin kerätä niitä.

Kasveja hänen ja miehensä Jyväskylän Lutakossa sijaitsevassa kaksiossa on noin 70. Toisinaan ruokapöytäkin on kukkien vallassa. Kukan kasvattaminen pienestä on hänen mielestä motivoivaa, koska siinä näkee kasvun ihmeen. Paavalinkukkien lisäksi Laine on ihastunut nyt kirjavalehtisiin kasveihin.

Onko jokin kasvi, joka on osoittautunut pettymykseksi?

– Minulle vaikeita ovat helpot kukat, kuten juorut, matit ja maijat. En ehkä kiinnitä niiden hoitoon huomiota, koska ajattelen niiden olevan niin helppohoitoisia.

 

Laine arvioi, että harrastajissa on eroja. Yksi kerää erilaisia kasveja, toinen innostuu yhdestä lajikkeesta, kolmas tietynvärisistä.

– Kun on saanut menestymään yhden kukan, alkaa kerätä joko samoja tai saman suvun eri lajikkeita.

Yleensä harrastaja ei kerää kukkia sisustuselementeiksi.

– Pimeässä kasvi ei elä kauan, paitsi jos lähellä on kasvilamppuja.

Laine itse käyttää ikkunankin ääressä kasvilamppuja. Lampuista huolimatta talven jäljiltä käy kato, mutta hän ei raaski heittää nuutuneitakaan kasveja pois; nehän voivat vielä virota valon lisääntyessä.

 

Harrastajille Laine antaa yhden neuvon kesän jälkeistä aikaa ajatellen.

– Suomen kesässä kasvit hämääntyvät runsaasta valon määrästä päivällä ja yöllä ja kasvavat hurjasti. Sitten kun tulee syksy ja hämärä, kastelua ja lannoitusta pitää reilusti vähentää, jotta kasvi pääsee lepotilaan. Jos lannoitusta jatkaa silloin, kun valoa ei ole riittävästi, kasveille käy huonosti.

Paavalinkukille hän on alkanut perinteisten neuvojen mukaan antaa aika ajoin lämmintä kahvia (ilman maitoa ja sokeria). Hiivastakin paavalinkukkien on sanottu tykkäävän, samoin 65-asteisesta kasteluvedestä aluslautaselle.

Kukankasvattajalla on vähän erikoisempikin keräilyboomi: hän kasvattaa vaatehuoneessa afrikkalaisten kukkakuoriaisten toukista jo toista sukupolvea. Metallinväriset kuoriaiset pääsevät toukka- ja kotelovaiheen jälkeen multaterraarioon kaivelemaan. Laine aikoo koristaa terraarion kukilla ja suojata kukkien mullat kivillä, jotta kuoriaiset eivät niitä tuhoa. Kuoriaisia hän aikoo ruokkia hedelmillä ja hyytelöillä.

– Päiväaktiivisia kuoriaisia on kiva katsella, mutta niihin ei kannata koskea, sillä ne ruiskauttavat silloin peräpäästään pahanhajuista ainetta, Lily Laine sanoo.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .