Jyväskyläläinen viskiguru opastaa maisteluun: "Tarinan pitää antaa viedä mukanaan – vei tuoksu sitten navetan ylisille tai mummon liinavaatekaappiin"

Bar Explosiven tasting-illassa aloittelijakin rohkaistui kertomaan näkemyksensä. Ja osui heti oikeaan!

Bar Explosive, eli Pommi, on marraskuisena sunnuntai-iltana Jyväskylässä tupaten täynnä.

Baarin istumapaikkojen edessä olevat pöytäpinnat on katettu kuuden lasin ryppäillä, jotka on aseteltu puolikaaren muotoihin.

Jokainen lasi sisältää kaksi senttilitraa ainutlaatuista ”elämän vettä”, minkä takia paikat iltaa varten myytiin loppuun jo viikkoja aikaisemmin.

On alkamassa elämäni ensimmäinen viskitasting.

Suuntaan osoitetulle paikalleni, tervehdin pöytäseuruetta ja istun alas.

Tämä tasting on Viskin Ystävien Seuran avustuksella järjestetty tapahtuma. Yhdistyksen perustajajäsen, jyväskyläläinen Rami Urrio, on vastuussa illan etenemisestä ja viskien tarinoiden avaamisesta.

Juuri tarinat saivat miehen itsensä innostumaan viskeistä vuosia sitten.

– Menin Laphroaig-viskin nettisivuille ystäväni innoittamana ja aloin lukea tarinoita. Kymmeniä vuosia viskin kanssa työskennelleitä vanhuksia, uniikkeja tapoja maustaa viskiä ja alueen tuomia vaikutuksia viskin kypsyessä tynnyrissä. Tajusin, että jokaisella viskillä on oma tarinansa, elinkaari, Urrio selventää harrastuksensa alkuaikoja.

Miehen omasta viskikokoelmasta löytyy pullo jos toinenkin. Urrio rakastaa viskien maistelua, mutta omia keräilypullojaan hän ei hevillä avaa.

– Moni ihmettelee, mikä järki on kerätä viskejä, koska niiden tarkoitus on olla juotavana. Mutta, jos keräilet esimerkiksi postimerkkejä, et varmaankaan halua liimata niitä kirjeisiin. Ethän?

Illan teemana ovat suomalaiset viskit.

Yhdistyksen jäsenen ja Pommin ravintolatoimenjohtajan Mikko Oksan iltaa varten haalimat pullot ovat tavallisen tallaajan tavoittamattomissa – tai ne on myyty loppuun aikapäiviä sitten.

Helsinki Distillery Companyn, Kyrö Distilleryn, Valamo Distilleryn, Teerenpelin ja Panimoravintola Beer Hunter’sin viskit pääsevät kaksikymmenpäisen joukon maisteltavaksi.

Saan pöytäseurueelta ohjeistusta oikeaoppiseen tuoksutteluun. Ei koko nenää lasiin, vaan yksittäisiä nuuhkauksia aromilasin välittömästä läheisyydestä.

Siis nuuhkaus, lasi pois nenän edestä ja tovi tuumailua.

– Tässä tuoksuu selvästi olki, sellainen olkipukki, kokenut viskinmaistelija Oksa kuvailee Helsinki Distillery Companyn ruisviskiä.

Toden totta! Nuuhkaisen uudestaan ja uskaltaudun maistamaan. Oksan havaitsema olkisuus vahvistuu.

Joku mainitsee havaitsevansa mausta lisäksi mustapippuria.

Jos tastingissa omat aistinelimet eivät ole oikealla vireysasteella, kokeneemmat kanssamaistelijat ovat hyvä viritysapu.

Omien kokemusten esiintuominen luo pöytiin alkuillasta hiljaista keskustelua, joka vahvistuu illan edetessä rennoksi rupatteluksi. Elitismistä tunnelma on kaukana.

Viskin Ystävien Seura on ollut Jyväskylässä mukana kymmenessä viskitastingissa tänä vuonna. Koko Suomen laajuisessa yhdistyksessä on noin tuhat jäsentä.

– Tämänhän voisi kuvitella olevan elämäänsä kyllästyneiden, kaljuuntuvien partasuumiesten harrastus. Mutta meillä näkyy enenevissä määrin myös naisia ja pariskuntia tastingeissa ja jäsenistössä. Meille ovatkin tervetulleita ihan kaikki, Urrio kertoo.

Urrion mukaan Alko on tehnyt pitkään hyvää työtä Suomen pitämiseksi konjakkimaana, mutta muutoksen tuulet ovat puhaltaneet oikeasta suunnasta.

– Suomi on mielestäni viskikansaa. Kuten illan valikoimasta huomaa, kotimaamme tuotteet ovat erinomaisia, ja niille riittää kysyntää.

Suomen tislaamot on perustettu viskiä varten. Kun päätuote kypsyy tynnyreissä, tislaamot valmistavat kulujen kattamiseksi giniä. Tällä "oheistuotteella" on pokattu Suomeen palkinto jos toinenkin.

Löydän Kyrön viskin tuoksusta juustoisuuden, ja rohkaistun mainitsemaan siitä.

Pöytäseurueessa istuva yhdistyksen jäsen tuoksuttelee omaa lasiaan uudestaan.

– No niin kyllä on. Aivan selvästi! Hyvin löydetty, en enää voi löytää mitään muuta kuin juuri sen juuston.

Vaikken ole pöytäseuruetta ikinä ennen tavannut, omista kokemuksista puhuminen tuntuu luontevalta. Ei ole väliä maistaako viskiä ”väärin”, sillä tuoksu- ja makukokemukset ovat tastingia vetävän Urrion mukaan aina henkilökohtaisia.

– Aloittelevan harrastajan tunnistaa siitä, että hän pitää tiukasti kiinni kaiken maailman säännöistä ja traditioista. Jokainen kokee viskin tarinan omalla tavallaan. Sen pitääkin antaa viedä mukanaan vei tuoksu sitten navetan ylisille tai mummon liinavaatekaappiin, viskiguru Rami Urrio rohkaisee.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .