Jyväskylässä puheoppinsa saanut Tarja Närhi kertoo, miksi ryhtyi iskelmän puolustajaksi – "Monen mielestä se on pelkkää huttua"

Talo on sunnuntaiaamuna hiljainen. Koirat ovat heränneet aikaisin, käyneet pihalla ja vaatineet ruokansa. Mahat täynnä ne hipsuttelevat takaisin nukkumaan, kääriytyvät peiton alle lämpimään.

Kahvinkeitin pitää pörinäänsä. On hyvä, rauhallinen hetki lukea lehteä ja odottaa, että kello tulee 9. Silloin voi jatkaa aamuhetkeä radiota kuuntelemalla.

Pehmeän soljuva, puhuessaan hieman hymyilevä ääni kertoo tarinoita musiikista, jota yleensä pidetään kevyen sorttisena. Imelät sanoitukset, naiivit käännöstekstit ja romanttiset melodiat ovat osa iskelmämusiikkia. Kappaleiden taustat ja esittäjien inhimillisen elämän yksityiskohdat pehmeän naisäänen kertomina avaavat niistä uuden puolen.

Puhuja on Tarja Närhi ja ohjelma on Iskelmäradio.

Tarja Närhi on syntynyt Kuopiossa.

– Jyväskylään lähdin opiskelemaan puheviestintää. Vuonna 1986 menin töihin Jyväskylään paikallisradioon ilman journalistista koulutusta.

Paikallisradiossa yksi ihminen teki kaikkea: uutisia, seurasi kunnallispolitiikkaa, selosti jääkiekkoa ja hoiti itse lähetyksen tekniikan aina studiosta lähetysautoon.

22 vuotta sitten Yle haki töihin uusia kasvoja ja ääniä. Silloin haettiin nimenomaan ihmisiä, jotka osaavat hoitaa itse tekniikan.

– Minä tulin silloin tänne musiikkitoimittajaksi tekemään musiikkijournalismia. Tehtävänä on paitsi soittaa musiikkia, myös taustoittaa ja antaa musiikille aika, paikka ja tarina kappaleiden takana.

Tarja Närhin ääni on tullut kuulijoille tutuksi sellaisista ohjelmista kuin Kotimainen puolituntinen, Paikka auringossa, Puhelinlangat laulaa ja Valo ikkunassa. Hän on tehnyt artistihaastatteluja, raportoinut vuosien ajan Tangomarkkinoilta ja päässyt tekemään töitä suuren rakkautensa, Euroviisujen parissa.

– Olen ollut niissä radiokommentaattorina ja jopa tv-kommentaattorina: Globen, Tallinna, Riika, Turkki, Azerbaidzhan...

Euroviisuilla oli suuri merkitys tulevan musiikkitoimittajan kasvutarinassa.

– Ne olivat minun ensimmäinen ikkunani maailmaan. Euroviisuja lapsena katsellessani tajusin, että on olemassa muitakin kieliä. Ne olivat viihdettä ja suuri showmaailma, Närhi sanoo.

Ei ole yhdentekevää, millaista musiikkia ihminen kuuntelee lapsena. Siitä jää jälki, joka seuraa häntä aikuisuuteen.

– Iskelmä on ollut minun kasvualustani. Asuin pienellä paikkakunnalla, ja siellä oli aika vähän musaa. Nuorten sävellahjaa kuunneltiin ja jukeboksia kylän baarissa. Joukoa ja Kostia. Tanssilavoilla käytiin, ja sielläkin soitettiin iskelmiä. Oman huoneen seinällä oli Uriah Heepiä ja Led Zeppeliniä, Suosikin välissä tulleita julisteita.

Kun omaa uraa Ylellä piti miettiä, iskelmä oli varteenotettava vaihtoehto.

– Suuret nimet, kuten Stig Framåt olivat jäämässä eläkkeelle. Rokkitoimittajia tässä talossa on paljon, eikä Jake Nymaneita voi olla kuin yksi. Minä totesin, että iskelmässä voisi olla ura.

Niinpä Tarja Närhi alkoi iskelmän puolustajaksi. Ja sitä tämä kevyenä pidetty musiikkilaji tarvitseekin, etenkin kehä kolmosen sisäpuolella.

– Monen mielestä se on pelkkää huttua.

Pehmeä-ääninen nainen radiossa kuulostaa siltä, että hän tietää iskelmämusiikista paljon. Niin hän tietääkin.

– Radiossa puhuessani minulla on muutamia faktoja paperilla, mutta en esimerkiksi kirjoita valmiiksi, mitä ajattelin sanoa. En osaa kirjoittaa puhuttua kieltä.

– Otan etukäteen asioista selvää. Olen toki tavannut vuosien varrella paljon artisteja, ja he ovat kertoneet minulle asioita myös henkilökohtaisesta elämästä. Luen paljon myös elämäkertoja taustatyönä mutta myös vapaa-ajalla. Lisäksi Yleisradion arkistossa on paljon vanhoja haastatteluja, eli jos haluan kertoa jotain vaikka Georg Malmsténista, voin kuunnella hänen haastattelunsa.

Iskelmä tarkoitti alun perin iskusävelmää, aikakauden soitettua ja suosittua musiikkia. Näin oli ennen kuin musiikkiin tulivat eri genret.

– Iskelmätähdet eivät näy lehtien kansissa. Silti esimerkiksi orkesteri nimeltä Pekkaniskan Pojat tekee vuodessa enemmän keikkaa kuin Spotifyn kotimaisen listan 10 kärkiartistia yhteensä. Tanssiorkestereissa on sellaisia, jotka tekevät 200 keikkaa vuodessa ja joka vuosi tulee myös levy. Iskelmämusiikki tapahtuu kuitenkin paikoissa, jotka eivät ole mediaseksikkäitä, Tarja Närhi sanoo ja tietää tasan tarkkaan iskelmän arvon.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .