KSML 7.12.2003: Rotestilaulu raikaa nyt vereslihalta

Espoon kaupungin vuokrakaksiossa Leppävaarassa roskiksesta pelastettujen huonekalujen keskellä istuu hauras mies.

Mutta vain ulkoisesti.

Monialataiteilija Simo Salmisessa on vielä virtaa Rotestilaulun verran. Ja sen laulun hän vetää vereslihaltaan.

Osoite on sama kuin siinä klassikossa: Tässä maassa on vielä paljon mälsää.

Ja nyt ei tartte Simon paljon kavereilta kysellä. Hän on yksi niistä yrittäjistä, jotka lama ja devalvaatio syöksivät sivuraiteelle. Eikä hänelle ole vielä kukaan kyennyt perustelemaan, miksi pankkeja autettiin, mutta velallisia ei.

”Kiiltokuvamaista naamanpesua”

Simon makuuhuoneen seinää kaunistavat Maria Lundin kasvot. Niitä hän voi ihailla. Suomalaisten päättäjien kasvot ovat hänen silmissään vääristyneet, eikä niitä juuri silota viime vuosien kiiltokuvamainen naamanpesu.

– Naamat ovat edelleen samannäköiset, eikä otsa ole vieläkään kirkastunut, hän sanoo.

– Onko Suomesta todella järki kadonnut, vai onko komiteoiden kokouksissa ollut asioiden monitahoisuudesta tietämättömiä vai onko sinne lähetetty pelkkiä pyrkyreitä, Simo lataa.

– Missä on päättäjien järki ja omatunto! Eikö heitä todellakaan mitenkään kosketa se, että jopa 20 000 ihmistä on ratkaissut ongelmansa oman käden kautta.

Simokin astui sudenloukkuun

Simo rakastaa liikaa elämää päättääkseen sen itse. Ja hänellä on vielä unelma, jonka hän haluaa toteutuvan.

Hän haluaa nähdä, että suomalaiset päättäjät korjaavat virheensä, eivätkä kellu markkinavoimien armoilla niin kuin markkaparka ennen kuin viimeistä vietiin.

Hän haluaa nähdä, mitä sille EU:llekin tapahtuu, johon meitä vietiin kuin pässiä narussa.

– Menee muka portit kiinni!

Simoa vietiin yritysmaailmaan kahta kautta. Laukaanhovin perustaja halusi hänet väkisin muutamalla osakkeella Lasilandian keulakuvaksi vetämään väkeä. Simo ei olisi perustanut osakkeista, hän olisi halunnut olla vain lasitaiteilija.

Hän tunsi itsensä hyväksikäytetyksi ja pystytti oman yrityksensä voidakseen tehdä rauhassa töitä, ja kun sitä valuuttaluottoa suorastaan tyrkytettiin. Hän suunnitteli rakentavansa Laukaaseen kunnon talon työskentelyä ja näyttelyjä varten, Puttolantiellä oli jo tonttikin, mutta yksi devalvaatioyö kaatoi kaiken.

– Syksyyn 1997 saakka yritin hoitaa sitä lainaa, mutta sitten eväät loppuivat, kun en jaksanut enää käydä keikoilla.

”Paljain jaloin kierrän maailmaa”

– Rohkenin juuri nimittää itseni emeritusarkkitehdiksi, 71 vuotta täyttänyt Simo nauraa.

Nimitys on ajankohtainen, koska hän rakentaa muun talkooväen kanssa pihaan lasiseinäistä piparkakkutaloa taloyhtiön lapsille. Hän viihtyy kodissaan ja ympäristössään. Hän muutti sinne heinäkuussa ja sen jälkeisestä ajasta hän ei antaisi päivääkään pois.

– Minä en lähde täältä edes jalat edellä. Hankin tuhkauurnan ja perustan tähän mausoleumin, hän sanoo.

Veijari elää taas. Taistelu velallisen oikeudenmukaisen kohtelun puolesta ei ole lopussa, mutta Simo siunaa sitä hetkeä, jossa vanha tuttu laulu kolahti uudella tavalla.

– Vaikka mulle jäis velat ikuisesti, ei haittaa, hän sanoo ja tapailee katkeruudelta pelastavaa laulua Kulkuri ja joutsen.

Siinä on kaikki rakkaus

– Mä kulkuriksi syntynyt oon vainen ja paljain jaloin kierrän maailmaa, näin kerran unta, joutsen taivahainen mun antoi hetken kanssaan taivaltaa...

Suolaisen veden läpi hän näkee oleellisen.

– Kun mietin, mikä kolahti, se oli se rakkaus. Siinä laulussa on kaikki rakkaus.

Tupakeittiön nurkassa on ikoni ja seinällä taulu, jossa lukee Jumala on rakkaus. Se on perua kotoa. Sellaisia tauluja oli joka mökin seinällä. Simo oli lapsena tavannut taulun sanoja ymmärtämättä niitä.

– Mutta kun käänsin sen toisin päin, että rakkaus on Jumala, ajatus oli heti ymmärrettävä ja se on mua kantanut.

– En minä mikään jumaluskovainen ole, vaikka on mullakin Jumala. Nää on symboleja mulle, Simo sanoo ja sytyttää ikonin eteen kynttilän.

Hän asuu yksin koiransa kanssa. Tytär asuu lähellä ja tyttärenpoika käy ajoittain toteamassa, että papalla on sekaisin siistiä.

Kaunein ruusu kakun päällä

Monialataiteilija Simo Salminen on paitsi kaiken kansan tv-tuttu Speden sketseistä myös kondiittorimestari, lasitaiteilija, näyttelijä, pellehyppymestari ja vaikka mitä. Luova hullu, joka pelastaa täysipuisen pöydän roskiksesta ja maalaa toiseen heitetystä tuolista töppäystyynyllä itselleen tyylihuonekalun.

– On se saakelin hienoo, kun saa vanhanakin töppäillä, hän sanoo. Hän rakastaa kauneutta. Kauneinta kaikesta hänen tekemästään on ollut kukka kakun päällä.

Elämä on ulosottomiehen varjossa niukkaa, mutta sirkusklovnin henki pelastaa. Ja luovuudesta on hyötyä, kun pitää sisustaa edullisesti. Sängyn toisen päädyn Simo löysi roskiksesta ja toisen osti kierrätyskeskuksesta seitsemällä eurolla. Se ei sopinut hänen lempikulkuneuvoonsa potkupyörään, se oli tuotava junalla Pasilasta Leppävaaraan.

– Konnari vähän katteli, mutta ei sanonut mitään.

– Kehitin siinä tarinan miehestä, joka kuljettaa sängyn osia junassa. Kun se kuljettaa niitä kolmatta päivää, konnari hermostuu ja kysyy, montako päivää mies meinaa sängyn osia kuljetella, mies vastaa, että ei päivääkään enää. Se pääsee jo ensi yönä nukkumaan.

– Vääryys satuttaa. Ja missä ovat ne vähäosaisten puolustajat, joita vaalien alla liikkuu, vai pidetäänkö yrittäjää parempana keskiluokkana, jonka kuuluukin kärsiä, Simo Salminen kysyy.

Juttu julkaistu Keskisuomalaisessa 7.12.2003.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Tänään

Nämä biisit Tuure Kilpeläinen tekisi kollegoilleen JouluCircukseen – "miehekäs, herkkä vyörytys" ja maalauksellinen murhaballadi

Seurahuoneen disko taisteli Raatikellarin kanssa asiakkaista aikana, jolloin keskiolut oli vielä kortilla

Viitasaaren joulunavaus ja kääntösillan siunaus samalla kertaa – soppatykistä lämmintä keittoa ja päälle glögiä

50 vuotta täyttävä arkkitehti Leena Rossi kertoo Alvar Aallon vaikuttaneen häneen lapsesta lähtien – nämä kohteet Jyväskylästä sopisivat maailmanperintökohteiksi

Näyttelijä-laulaja Jussi Lampi matkustaa Keski-Suomeen "yhden miehen ylivoiman" takia: "Näin hyvän ystävän löytäminen aikuisena on harvinaista"

Lähipiiri patisti Oku Luukkaisen, 34, lääkärin pakeille, ja diagnoosiksi tuli uniapnea – “Pahimmillaan olin hengittämättä yli minuutin”

Kolumni: Big Brother lopettaisi suhteen heti

Pauno Paajala on maanantaina alkavan Rattikärpänen-tv-ohjelman sankari – ajoi elämänsä raskaimman matkan viime elokuussa

Tämä oli se kerta, kun lintubongarit käyvät luontokuvaajan luonnon päälle – mutta lopulta sinnikkyys palkittiin: "Tunnin, puolentoista välein se kuitenkin aina piristyi"

Kolumni: Synnyttikö visailu presidentinkin? – Tuttu juttu Shown katsominen tuntuu aikasiirtymältä 90-luvulle

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.