Kanin kaltainen

H ihkalla on pitkät jalat, yksinkertaisen tyylikäs olemus ja suuri sydän. Sama ensivaikutelma tulee Hihkan piirtäjästä, Kati Launiaisesta, 32.

- Meissä on paljon samaa. En ajattele asiaa tietoisesti, mutta jostainhan ne tarinat nousevat. Kun katson peiliin, sieltä tapittavat usein Hihkan silmät, Launiainen naurahtaa.

Hihka sai alkunsa Launiaisen päiväkirjan sivuilla. Launiainen kirjasi kania muistuttavan hahmon viereen jonkin lauseen kuluneesta päivästä, mitä oli tapahtunut, tai millainen olo oli ollut.

Päiväkirjojen salaisilla sivuilla seikkaillut Hihka otti ison askeleen vuonna 2002. Silloin Hihkan kuvia alettiin julkaista Helsingin Sanomien verkkoliitteessä.

Nyt Hihka on jo 12 vuoden ikäinen. Se on elänyt omaa elämäänsä, mutta ei täysin irrallaan piirtäjänsä arjesta. Hihka seikkailee edelleen myös Launiaisen päiväkirjassa.

- Hihka on minun herkkä puoleni. Jokaisella meistä on varmasti syvällä herkkä minä, joka vetoaa muihin ihmisiin.

Yksi kuva kerrallaan

Hihka sai nimensä huudahduksesta "Hih, mikä kaniini!", jonka Launiainen lyhensi Hihkaksi. Valkea kaniini seikkailee kerrallaan yhdessä kuvassa, joista jokaiseen liittyy tietty ajatus tai tunnelma.

- Joskus kuva syntyy tunnelmasta, toisinaan kuva tekee itse itsensä. Se piirtämisessä juuri on parasta, Launiainen kuvailee.

Jälkikäteen Launiainen on itsekin hämmästellyt, miten jänniä kuvia on saanut aikaiseksi, ja pohtinut samalla, mistä kuvien ajatukset olivatkaan lähtöisin.

Launiainen tekee aluksi lyijykynäluonnoksen, jonka vahvistaa sitten tussilla. Tussilla piirretyn kuvan hän skannaa, värittää ja käsittelee koneella. Luonnoksen tekemiseen menee puolesta tunnista tuntiin, inspiraatiosta riippuen. Välillä Launiainen intoutuu tekemään lyijykynätyön tai akvarellinkin Hihkasta.

- Jos minulla ei ole valmista ideaa, homma voi kestää parikin päivää. Minulla on kaikki kanavat auki Hihkaa piirtäessäni, se vaatii tietynlaisen mielentilan.

Uuden ajan hattivatti

Hihka ei ole Launiaisen ensimmäinen sarjakuvasankari. Jo lapsena hänen piirustuksissaan seikkailivat Nipa Nalle ja Bon Banaani.- Olen aina piirtänyt hirveästi, sillä äitini on lahjakas piirtäjä. Keksimme vuoron perään sanoja, joista piirsimme sitten yhdessä. Äiti yleensä ensin, ja minä sitten hänen piirustuksensa pohjalta, Launiainen muistelee.

Launiaisen pöytälaatikossa lepää tälläkin hetkellä muutamia muita sarjakuvia. Esikuvia Hihkan piirtäjällä on useita.

- Tykkään Kati Kovacksin sekä Julia Vuoren töistä. Hihka onkin joskus sekoitettu Julia Vuoren jänikseen. Myös muumit ovat mahtavia, varsinkin vanhat piirrokset. Hihka on eräänlainen uuden ajan hattivatti, Launiainen nauraa.

Hihka on kuitenkin enemmän aikuisten kuin lasten hahmo. Monet tällä hetkellä menestyvistä sarjakuvista ovatkin nimenomaan aikuisille suunnattuja.

Aikataulut uusiksi

Launiainen piirtää Hihkaa niin usein, kun ehtii. Vauhtia on hieman jarruttanut lähes vuoden ikäinen Anni.

- Tietysti Hihkassa näkyy myös oma elämäntilanteeni. Hän sai esimerkiksi pikku-Hihkan äskettäin, mutta luonteeltaan hän ei ole rauhoittunut.

Hihkan ja Annin äiti ei itsekään ole rauhoittunut. Tyttären syntymän jälkeen hän on piirtänyt Hihkaa parhaimmillaan nelisen tuntia päivässä. Se on juuri sopivasti, sillä vauhdikkaan äidin arkeen kuuluu myös opiskelua. Launiainen opiskelee televisiotuottajaksi viikon kerrallaan joka kuukausi.

- Toivon, että voin tehdä keikkapohjalta töitä myös tulevaisuudessa, jottei Hihka kokonaan unohtuisi, Launiainen pohtii.

Nykyään työpäivä etenee Annin aikataulujen mukaan. Launiainen piirtää Hihkaa päiväunien aikana tai Annin mentyä iltaunille.

Noina hiljaisina hetkinä Launiainen tekee ympäriltään oivalluksia ja huomioita, jotka päätyvät Hihkan seikkailuihin.