Kauko Röyhkä + The most legendary finnish supergroup 21.4. 2001

Kun artisti on aktiivisesti levyttänyt ja viipyillyt kansakunnan huulilla jo parikymmentä vuotta, on selvää että jonkinlaiseen kulttimaineeseen on edellytyksiä. Kauko Röyhkä voi oikeutetusti pitää itseään yhtenä suomalaisen rockmusiikin vanhoista herroista. Hänen marginaalinen ja omaperäinen tuotantonsa on ehtinyt kulkea eri aikakausien vaihtelevanlaatuista vuoristorataa, mutta aina jotenkin päätynyt jaloilleen.

Lauantaina Lutakossa soittanut Röyhkä pysytteli kappaleidensa kultareunaisessa parhaimmistossa. Esityslistan kiintopisteistä muodostui kuva Röyhkästä, joka on viimeisimmän levynsä myötä kulkenut lähes täyden ympyrän tyylinsä kirjossa. Kahdenkymmenen vuoden hieno yhteenveto ja paluu särmikkääseen rockiin ja alkuvoimaiseen kapinallisuuteen kulminoitui näppärästi kappaleessa Cooperin testi.

Vanhoista hiteistä kuultiin pakolliset Sinä teit sen taas, Marjaana, Helena, Pikku enkeli ja Talo meren rannalla. Tylyssä setissä ei ollut harmittavasti tilaa kauniille balladille Lauralle.

Illan tähti esiintyi varsin itsensä näköisesti. Röyhkälle tyypillinen virnuilu ja räyhähenkisyys joutui kantamaan suurta osaa esityksen visuaalisesta tarjonnasta. Muu orkesteri oli innoton ja flegmaattinen, melkeinpä osaansa kyllästynyt. Synkkäsävyisyyteen taipuva ulosanti sai piristystä kakkossolisti Olgasta, joka elävöitti kokonaisuutta panoksellaan kappaleissa Vau! ja Miss farkku-Suomi.

Lauantain keikasta jäi hieman pakonomainen tuntuma. Vanhan tekijän tarjonta ei oikein onnistunut saavuttamaan kliimaksia. Kappaleet esitettiin pitkänä pötkönä, josta vain vannoutuneimmat fanit innostuivat. Loppua kohden hieman lämmennyt tunnelma pelasti yleisvaikutelmaa plussan puolelle. Röyhkältä on tästä huolimatta nähty ja kuultu intohimoisempiakin esityksiä.

Lämmittelybändin virkaa tehnyt The most legendary finnish supergroup ei päässyt erityisemmin vakuuttamaan. Autotallibändin oloinen poprockpumppu oli enimmäkseen itseään toistava ja ideaton. Silloin tällöin kokoonpano pystyi aivan siedettävään sointiin. Matkaa jäi kuitenkin vielä kunnollisen lämmittely-yhtyeen statukseen.