Kemopetrol ja Loitsu 20.4.2002

Kemopetrol saavutti debyyttialbuminsa julkaisun jälkeen enemmän kuin moni yhtye koskaan. Slowed Down rankattiin vuoden 2000 parhaiden albumien joukkoon.

Kemopetrolin avaus olikin poikkeuksellisen tuore. Albumi todisti uuden kansainvälisemmän suomalaisen musiikin nousua. Vasta-alkajaksi Kemopetrolissa oli yllättävän paljon valmista, ja eipä aikaakaan kun yhtyettä vietiin kiertueille ympäri Eurooppaa.

Kemopetrol on konsertoinut Slowed Downin ohjelmistolla pitkään. Uutta levyä on ehditty haikailla ensinnäkin siksi, että erinomainen debyytti asetti suuret odotukset jatkoa ajatellen ja varsinkin siksi, että yhden levyn katalogilla ei olla päästy keikkapuolella alkuinnostusta pidemmälle.

No, onhan orkesteri vilautellut muutamia uusia numeroitaan satunnaisesti, mutta pääosin saanti on ollut niitä samoja poimintoja kuin kaksi vuotta sitten.

Uutta materiaalia on työstetty kauan tuottaja Kalle Chydeniuksen sekä biisinikkari ja kosketinsoittaja Kalle Koiviston voimin. Kakkoslevy Everything´s Fine ilmestyy kahden pitkän vuoden jälkeen. Riittääkö yhtyeen noste vielä odotusajan jälkeenkin?

Lauantaina Lutakossa Kemopetrol nosti vihdoin salamyhkäisyyden verhon uuden levynsä yltä. Illan aikana soitetun seitsemän uuden kappaleen perusteella nostetta riittää. Uusi materiaali näyttäisi kantavan itsellään.

Kemopetrolin jo hyvin tutuksi muodostunut debyyttilevyn back-katalogi antaa suuntaa kuunnella uusia kappaleita säännellyn rytmin ja koneen aspektista. Tämä ei välttämättä tee oikeutta uudistuneelle soundille vaikka tietyt elementit ovatkin pysyneet.

Kemopetrol uudistuu maltillisesti, mutta määrätietoisesti kitaravetoisemman, suoraviivaisemman ja vapaamman soinnin suuntaan.

Goodbye saattaa hyvinkin olla Everything's Finen hittiraitoja, samoin kuin seesteinen nimikappale. For Nothing kuulostaa ehkäpä eniten siltä Kemopetrolilta, jonka yleisö on oppinut tuntemaan. Muut uudet kappaleet olivat Hypno Eyes, Windmills, Saw It On TV ja Everything Under Control.

Lauantaina soitetusta kolmestatoista kappaleesta vanhaa materiaalia olivat Night After Night, Slowed Down, Disbelief, Child Is My Name, Drown Little Girl ja syntikkaballadiksi sovitettu Tomorrow. Vanha tavara sai yleisöltä tuttuuden voimasta vastakaikua enemmän kuin uusi ja tuore.

Kunhan kakkoslevy löytää tiensä levyhyllyihin, tullee uudenkin levyn hiteistä yhtä toivottuja paloja.

Kalle Koiviston, Kari Myöhäsen (basso), Teemu Nordmanin (kitara) ja Marko Soukan (rummut) keskitempoinen maalailevuus, jossa kenelläkään ei näytä olevan kiire, saattaisi latistua pelkkään pop-unelmointiin ellei Laura Närhen viekoitteleva ääni ja olemus pitäisi rennosti, mutta ehdottomasti kokonaisuutta otteessaan. Närhi suo Kemopetrolille sen tyylikkyyden, josta yhtye tunnetaan.

Kemopetrol lähestyy helppojen ratkaisujen houkuttelevia, joskin petollisia mantuja, kun se jättää esikoislevynsä laskelmoivan viileyden ja astuu vilpittömämmin kulkevan musiikin maailmaan. Mutta siirto tuntuu toimivan. Kemopetrol on tuoreutettuna kuuma, suorastaan tulenarka paketti. Itsevarmuus pysyy, ja tämä tekee ratkaisevan pesäeron jäljessä kulkijoihin, kuten esimerkiksi Loitsuun, joka soitti yhtyeen lämmittelijänä. Joensuulainen yhtye vaikutti kovin ujolta, vaikka itse materiaalissa olikin oivallusta.