Keritytönkorento vaihtaa väriä: naaras on nuorena oranssi ja sukukypsänä sinivihreä

Rantakasvillisuuden joukossa lentävän korennon kadottamien silmistä on pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

Vantaa 26. elokuuta, iltapäivä, pilvistä mutta melko lämmintä. Pieni tikliparvi lentää ohitse.

Vanhassa hiekkakuopassa on muutamia pohjavesilammikoita. Suurimpiin on istutettu kaloja, mutta meitä kiinnostavat rehevämmät ja hyvin matalat lampareet. Niissä olosuhteet sudenkorentojen toukille ovat otolliset, kun ei ole petokaloja tai muitakaan kovin ahnaita petoja. Toki pienemmät ovat aina vaarassa suurempien kanssa, näin on tilanne myös sudenkorentojen toukkien kanssa.

Pienellä tarkastelulla pohjamudan seasta erottuu litteähukankorennon roteva, mutta vielä selvästi keskenkasvuinen toukka. Se lentää aikaisintaan ensi kesänä.

 

Katse etsii liikettä rannan kasvillisuuden seasta. Ensimmäinen sirokeijukorento pyrähtää lentoon, mutta se ei aiheuta suurempia reaktioita.

Sitten silmäkulmassa välähtää oranssia. Pienellä hakemisella pyrähtää vastakuoriutunut keritytönkorennon naaras lentoon lammikon ylle.

Sudenkorentojen väritys muuttuu monilla lajeilla iän myötä, mutta tässäkin on keritytönkorento melkoinen poikkeus säännöstä. Koiraat ovat kirjailuiltaan vihertävänsinisiä, jotkut jopa täysin sinisiä.

 

Vanhat naaraat muistuttavat koiraita, mutta nuorina ne kaikki ovat muutaman päivän ajan kirkkaan oransseja. Molemmat sukupuolet ovat takaruumiin selkäpuolelta tummia, koiraalla on vaalea vyö.

 

Laji on kooltaan Suomen pienimpiä sudenkorentoja. Otuksen kokonaispituus on korkeintaan kolme senttiä.

Rantakasvillisuuden joukossa lentävän korennon kadottamien silmistä on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Välillä korentojen takaruumiin peräpään vaaleat jaokkeet paljastavat liikkujan ja antavat kuvaajallekin mahdollisuuden.

Parhaaksi objektiiviksi osoittautuu pitkähkö, mutta riittävän lähelle tarkentuva tele. Näin kuvattavat eivät turhaan pelästy lentoon, eikä kuvaajien tarvitse mennä lammikkoon kahlaamaan ja tallomaan vielä keskenkasvuisia toukkia.

 

Parissa tunnissa keritytönkorentoja löytyy noin tusinan verran. Lämmin kesä on aikaansaanut kohtalaisen runsaan syyssukupolven. Kaksi naaraista on oransseja eli ne ovat hyvinkin vastakuoriutuneita.

 

Paikka on täysin ihmisen luoma ympäristö, mutta se tuntuu olevan sudenkorentojen mieleen. Lammikon runsain laji on sirokeijukorento, mutta keritytönkorento onkin jo hyvä kakkonen. Lisäksi lähistöltä silmiin osuu useita elokorentoja ja vielä yksi siniukonkorennon koiras, joka käy muutamaan kertaan partioimassa lampareen rantoja naaraiden toivossa.

Miten vilkasta paikalla olisikaan ollut aurinkoisella säällä ja hieman aiemmin kesällä? Nytkin retki tuotti hienon kuvasaaliin ja monia mukavia havaintoja.

Itselleni erityisesti nuorten keritytönkorennon naaraiden kuvaaminen oli uusi kokemus.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .