Kilpi ja Kamara 4.3.2005

Falsettiääni kirkuu "villin vaaran kosto elää taas / se vapaana raivoaa", kitara itkee sooloa ja bändi laukkaa eteenpäin kuin Europen encoressa. Banaaliako? Kyllä! Tämä on vanhan koulun heavya!

Minä pidin Kilvestä. Suomenkielisellä metallimusiikilla on tilausta, ja tulijoita on paljon. Kilpi ei ole niistä vähiten lupaava. Heavybändi, jonka nimi ei ole minkään sortin sotavasara, Allahin sapeli tahi Jumalan ruoska, vaan yksinkertaisesti Kilpi, osoittaa nokkelaa ajatusta ja ideaa.

Kilpi imee itseensä vaikutteita 80-luvun kulta-aikojen heavypumpuista kuten Whitesnake, Gamma Ray ja vaikkapa Iron Maiden, tuo mukaan heavylyriikan veikeää perinnetietoisuutta suomen kielellä, ja tiivistää niistä tyylipuhtaan ja taitavan pastissin. Siten, jos heavymusiikki on huvittavaa, on Kilpi huvittava. Jos heavymusiikki on hienoa, kuulostaa Kilpi hienolta. Pilke on katsojan silmässä, kauneus kuulijan korvassa.

Uudelleennostatettua heavydraamaa

Yhtye kuulosti jäntevältä ja ammattimaiselta. Kilven meriitti oli sen tasainen varmuus soittaa alusta loppuun huolellinen ja toimiva keikka, vaikka tasainen ei välttämättä ole oikea sana tässä yhteydessä, sillä Kilven kuten muidenkin uusvanhojen heavyorkestereiden ajatuksenahan on tuottaa ahnaasti nostalgisoivalle äijäenergiselle yleisölle yhä uudelleen metallimusiikin äärimmäinen draama. Pateettinen ja voimakas yhtye oli kautta linjan ja poikkeuksetta. Orkesterin hitit Sielut iskee tulta, Nerokasta ikävää ja Varjoista valoihin sulautuivat settiin, ja antoivat tilaa napakalle kokonaisuudelle.

Laulaja Taage hoilotti selkeästi artikuloiden ja korkealta. Selvästi mies oli hyvässä vedossa, vaikka lavan savuinen ilma tuntui välillä hillitsevän suurinta uljautta. Lavalla tehtiin raakaa työtä: Kilpi lakaisi asiaankuuluvat itsetyytyväiset kitara- ja rumpusoolot omiksi numeroikseen jotta yhtye ja laulaja ehtivät hengähtää kaahauksen välillä. Siten ryhmä pysyi kovassa iskussa koko keikan ajan, eivätkä lavalta marssimiset kovin paljon vähentäneet keikan dynamiikkaa.

Tiettyä rutiinimaisuutta esiintymisessä kuitenkin oli. Varsinkin alkupuolella settiä yhtye soitti suuremmin yleisöään huomioimatta, kuin kone. Vasta vähitellen alkoi Taagen katse löytää katsomoa ja yhtyeen jäykkyys sulaa. Sanottakoon tässä, että eipä yleisömassakaan ollut varsinainen kansainvaellus. Paikalla oli juuri sen verran väkeä, että keikka ei tuntunut tuhlaukselta. Saivatpa ainakin he rahoilleen vastinetta.

Lämmittelijänä soittaneelle Kamaralle pienikin yleisö oli palkinto. Kovasti altavastaajaksi joutunut yhtye ei oikein lämmittänyt muutamaa jykevää riffiä lukuun ottamatta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Tänään

Bändi syntyi Jyväskylässä ja ukkosen isku vei sen maailmankartalle – Steve ’n’ Seagulls kiertää Pohjois-Amerikkaa jo seitsemättä kertaa

Excalionin palaset loksahtivat Laukaassa kohdilleen – Konneveden lahja metallimusiikille julkaisee uuden levyn syyskuussa

Lempi leiskui festareilla – mies kosi Tuomistonlammen laiturilla: "Ainakin vuoden verran olen miettinyt, että Naamoilla kosin"

Ukkometson tulipalo vuonna 1981 toi Jyväskylän keskustaan dramaattisen näyn – eliittiravintolan toiminta päättyi liekkeihin, mutta tarinat elävät

Päijännepurjehduksen tuuletukset nähdään tänä vuonna Säynätsalossa – venekunnat aloittavat 118 kilometrin urakkansa Padasjoelta

Katso kuvat: John Smith Rock Festivalin perjantai oli loppuunmyyty – "Tämä on vain kerta kaikkiaan aivan todella hyvin järjestetty festari"

"Pelkopalautetta on tullut monesta sarjasta" – Möröt ja nallet ovat aikansa kuvia

Palkittu uuraislainen hevoskuvaaja kokoaa näyttelyn lapsuusmaisemiinsa – katso täältä parhaita paloja

Metrilaku, bajamaja, muikut – katso tästä, kuinka hyvin pärjäät kesäbingossa

Melodista metallia soittava Arion aloitti John Smith Rock -festarin Laukaassa – katso kuvasarja

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.