Koira-agilityn Pohjoismaiden mestaruutta haaveillaan Jyväskylään – 6-vuotias Xenon on parhaimmillaan keppien välissä

Xenon kirmaa tottuneesti Jyväskylän Killerin agilityhallia kohti. Iina Asunta avaa kolmoskentän oven ja koira syöksyy salamana sisälle halliin.

Terävä haukku kaikuu katossa, eikä Xenon selvästikään malttaisi millään odottaa esteradalle lähtemistä.

Sitten Asunta ohjaa koiran pujottelemaan keppien väliin, sen vieressä juosten ja koiraansa kannustaen.

– Kepit, kepit, kepit, kepit, kepit! Hyvä Xenon, hyvä!

Asunta opiskelee Jyväskylän yliopistossa. Työnään hän tekee agilityvalmennusta toiminimellä.

Asunnan agilityura alkoi parikymppisenä. Hän oli ollut kiinnostunut lajista jo pitkään, mutta hänen oma terrierinsä oli jo vanha, eikä siten enää paras vaihtoehto harrastuksen aloittamiseen.

– Kaverini kysyi, haluaisinko lähteä kokeilemaan agilitya hänen koiransa kanssa ja valmensi minut SM-kisoihin. Koira oli jo kokenut, joten minut täytyi saada samalle tasolle sen kanssa, Asunta kertoo.

Kisojen jälkeen Asunta oli myyty ja pian Xenon saapui perheeseen.

– Agility vei mennessään. Xenon alkoi menestyä jo sen ensimmäisistä kisoista ja oli vasta 3-vuotias, kun saimme SM-pronssia.

Seuraavaksi parilla on haasteena 10.–12.8. Vantaalla järjestettävät Pohjoismaiden mestaruuskisat.

Asunta kertoo hankkineensa shetlanninlammaskoiran alunperin juuri agilityn takia. Hänellä ja hänen miehellään on niitä kolme: kuusivuotias Xenon, neljävuotias Kingi-televisio-ohjelmasta tuttu Kromi ja yksivuotias Nitro.

Rotu soveltuu Asunnan mukaan hyvin lajiin.

– Paimenkoirat ovat hyvin ketteriä. Lisäksi sheltit ovat pienikokoisia ja tottelevaisia, eivätkä kovin itsepäisiä.

Asunta huomauttaa, että agilitya voi toki harrastaa minkä rotuisen koiran kanssa tahansa. Usein hyvin menestyvät koirat ovat kuitenkin rakenteeltaan ”sporttisempia”.

– Koiran tulee tietysti olla terve ja normaalipainoinen. Agility on koiralle fyysisesti rankkaa. Menemme Nitron kanssa pian luuston röntgenkuvaukseen, jotta nähdään, onko sillä esimerkiksi lonkkavikoja. Jos on, emme ala harrastaa sen kanssa agilitya ollenkaan.

Nyt 6-vuotiaana Xenon on Asunnan mukaan parhaimmillaan.

– Ensimmäiset elinvuotensa koira on kyllä nopea, mutta ei parhaiten hallittavissa. Nyt Xenon on varma liikkeissään, ja kisoissa menestyminen vaatii onnistumista enemmänkin vain minulta.

Agilitykoirien eläke alkaa kahdeksan-yhdeksänvuotiaana. Nitro onkin jo valmiina ottamaan perheen agilitymestarin tittelin itselleen Xenonin ja Kromin siirtyessä eläkepäiville – jos sen luusto näyttää hyvältä.

– Yleensä harrastajilla on kisakoira ja sen lisäksi toinen koira kasvamassa, Asunta kertoo.

Agilityssä ainoastaan koiran esterataan käyttämä aika mitataan, ohjaaja saa juosta radan läpi miten vain. Asunnan mukaan monet kuitenkin treenaavat omaakin kuntoaan ja haluavat tulla sitä kautta paremmiksi ohjaajiksi.

Sarjat jaotellaan koirien mukaan. Miehet, naiset, nuoret ja vanhat kisaavat kaikki samoissa sarjoissa.

– Jos ohjaaja saa opetettua koiransa niin hyvin, että voi vain seistä keskellä rataa ja huutaa sille ohjeita, niin fyysisillä ominaisuuksilla ei silloin ole väliä. Mutta auttaahan se, että voi tehdä koiran vauhtia nopeammaksi juoksemalla itse vieressä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .