Kolumni: Henkilökohtaiset Youtube-bileet

En tiedä, alkaako tämä olla jo vanhentunut käsite? Siis Youtube-bileet? Mahdollisesti on.

Kyse on siis useimmiten etkoista tai jatkoista, joissa porukka hänksättää toistensa päälle ja kaivaa videopalvelusta omia suosikkejaan. Yleensä biisejä, joskus muutakin.

Mutta faktahan on, että Youtube on oikeasti epäsosiaalinen media. Sitä pitää katsoa yksin. Saat valita itse kaiken, kukaan ei sorki väliin eikä puhu mitään. Ehkä lasi punaviiniä kylkeen tai keskiolutta tai viskiä.

Itselläni oli tällä kertaa punaviiniä. Avasin pelin yhtenä ehtoona Huey Lewis And The Newsin Paluu tulevaisuuteen -tunnarilla The Power of Love. Hieno video ajalta, jolloin vielä tehtiin hienoja musiikkivideoita. Sitä seurasi live-veto teoksesta Money for nothing, asialla Mark Knopflerin ohella Eric Clapton, Sting ja Phil Collins.

Nice.

Jatkoin orgioitani klipeillä Harlem Nightsista. Muistatteko? Eddie Murphyn gangsterileffa vuodelta 1990.

”Kiss my as Sugar!”

Täysin aliarvostettu elokuva. Timanttista mustan Harlemin dialogia.

”Bring your ass nigger! Bring it on!”

”Ain’t nothing wrong with me, whatta fuck is wrong with you?”

Youtubesta olisi voinut ostaa koko leffan hintaan 2,99. Mitä tämä on? Minulle oli täysin uutta, että Youtube on myös maksullinen suoratoistopalvelu.

Murphy, Richard Pryor -vainaa, Arsenio Hall.

Harkitsen vakavasti vajaan kolmen euron investointia. Mitä sä sit kattosit?

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 1 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .