Kolumni: Jääköön muutama hautakivi kääntämättä

Aloin vuosia sitten kirjoittaa Antenni-kolumnia, joka hautautui sitten jostain syystä piironginlaatikkoon. (Oikeasti puhelimeni muistiinpanoihin). Kirjoitin näin:

”Nyt kun kaikki ohjelmat palautetaan ruutuun (esimerkiksi Haluatko miljonääriksi ja Bumtsibum), niin luoja säästäköön meitä sellaisilta paluusarjoilta kuin Speden Spelit, Napakymppi ja Kymppitonni.”

Ja kas. Nyt pelonaiheistani kaksi on jo toteutunut. Seuraavaksi ne varmasti kaivavat Spedenkin haudasta ja laittavat tämän toistelemaan ”Voihan rähmää”.

Olemassa on toki myös monta vanhaa tuotantoa joiden toivon säilyvän ikuisesti Ruususen unessa niiden hyvyyden takia. En haluaisi kenenkään pilaavan uusintaversioilla esimerkiksi 1982–85 TV2:lla pyörinyttä näyttelijöiden kisailuohjelma Thilia Thalia Thallallaata.

Toinen suosikkini on kaikkien impro-ohjelmien isä ja äiti Nyhjää tyhjästä. Vuosina 1991 ja 1992 näytetyssä sarjassa esimerkikisi Mikko Kivinen, Kari Heiskanen ja Martti Suosalo tekivät improvisaatioharjoituksia Neil Hardwickin johdolla ja yleisön toiveiden mukaan.

Osaan yhä kokonaisen liudan sarjassa heitettyjä lausahduksia. Yllättävänkin suurta osaa näistä viljelen yhä päivittäin. Näin vaikka ymmärrän, että vain pieni asialle uskoutunut kansanosa ymmärtää mihin viitataan esimerkiksi lausahduksilla ”tuossa se tekee sen mutkan”, ”älä perkele tänne niitä heitä” ja ”Sirkka se aina pyllähtää kun kamelin näkee”.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .