Kolumni: Juonipaljastus näyttelijän naamasta

Poliisi- ja rikossarjoissa juoni paljastuu usein "ulkojuonellisten" seikkojen kautta, kirjoittaa Riikka Mahlamäki-Kaistinen kolumnissaan.

Poliisi- ja rikostutkimussarjojen parissa törmää usein siihen, että juoni alkaa paljastua katsojalla niin sanotusti ulkojuonellisten seikkojen kautta. Viittaan tällä näyttelijöihin.

Jos nimittäin näennäisen yhdentekevässä roolissa on tunnettu näyttelijä, tajuaa katsoja heti, ettei pikku rooli olekaan pikku. Että naapurin lausuntoon, patologin todistukseen tai silminnäkijähavaintoon palataan vielä ja sivuhenkilöstä tulee yksi jakson keskeisimmistä hahmoista – todennäköisesti juuri se metsästetty murhaaja tai muu suurrikollinen. Tähän seikkaan olen törmännyt erityisen usein Holmes NYC -sarjan (Elementary) parissa.

Juonipaljastajia ovat olleet muun muassa Shield-sarjastakin tuttu Michele Hicks, Orange is the New Black -sarjassa nähty Blair Brown sekä muusikko Meatloafin. Aina on vähän harmittanut.

Jos tutun naaman rooli jää kuitenkin pieneksi, valtaa katsojan mielen aavistus siitä, että näyttelijän kysyntä on laskenut. Silloin kai sitä tietää uran olevan laskujohteinen, kun joutuu tekemään pikkurooleja, jotka yleensä lankeavat tuntemattomammille näyttelijöille.

Voihan toki olla, että näyttelijä on vain niin kova sarjan fani, että on keplotellut itsensä fanimielessä pieneen rooliin. Jos nimittäin jossain rinnakkaistodellisuudessa olisin kuuluisa näyttelijä, tekisin kyllä kaikkeni, että pääsisin edes hetkeksi mukaan House of Cardsin castiin. Saattaisin havitella roolia myös Modernissa perheessä, Sillassa ja Grace and Frankiessä, josta muuten tulee kohta uusi kausi Netflixille.