Kolumni: Kaikki ei näytä vuonna 2019 samalta kuin Blade Runnerissa

Äskettäin Subilla nähdyn science fiction -klassikon Blade Runnerin (1982) tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2019. Maailmamme ei näytä täysin samalta kuin elokuvassa.

Ensin tärkein, keskuudessamme ei ole täysin ihmisen kaltaisia androideja, replikantteja. Ei ainakaan tietääksemme. Itsekseen lentäviä autojakaan ei ole. Olemme vasta kuskittoman autoilun alussa, eivätkä nuokaan autot lennä. Tosin Dubai testaa ilman pilottia lentäviä takseja.

Minulla on olohuoneessani 65-tuumainen litteä televisio, ei Blade Runnerin pikkuinen laatikko. Tosin oleellisempaa on, että emme ole vielä asuttaneet muita planeettoja.

Ympäristö ei ole vielä tuhoutunut niin pahoin kuin Blade Runner ehdottaa, emmekä ole tappaneet kaikkia planeetan eläimiä. Tosin tuohon suuntaan ollaan matkalla.

Blade Runnerin Rachel polttaa tupakkaa julkisissa sisätiloissa, mitä ei enää tapahdu, ainakaan länsimaissa. Meillä on toki seksirobotteja, vaan ei niin kehittyneitä kuin Blade Runnerin Pris. Tosin keskustelevat ja kosketukseen reagoivat seksirobotit ovat tulossa.

Japanin vaikutus muuhun maailmaan ei ole niin suuri kuin Blade Runner ennusti. Japani näkyy toki Yhdysvaltain suurkaupungeissa, vaan ei kovin valtavasti.

Paljon meni Blade Runnerissa myös kohdalleen. Coca Cola on yhä iso juttu, digitaaliset isot mainostaulut ovat arkea, käytämme laitteita puhumalla ja Yhdysvaltain poliisi saa ampua ihmisiä, jos siltä tuntuu.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .